EU:n päästökattodirektiivi ja sen mukainen raportointi

Päästökattodirektiivi

EU:n päästökattodirektiivi (National Emission Ceilings Directive 2001/81/EC, NECD)  on osa komission pitkän aikavälin ohjelmaa ilman epäpuhtauksien terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Direktiivissä on asetettu päästörajat vuodelle 2010 ja sen jälkeisille vuosille neljän ilman epäpuhtauden päästöille: typen- ja rikinoksidit, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja ammoniakki.

Päästökattodirektiivin uusimisesta neuvotellaan parhaillaan ja tarkoituksena on asettaa päästökatot vuodelle 2020 edellä mainittujen yhdisteiden lisäksi myös halkaisijaltaan pienemmille kuin 2.5 mikrometrin hiukkasille. Päästökattodirektiivin uusimisessa otetaan huomioon mm. vuosien 2002 ja 2006 kansallisten ohjelmien toteutuminen, CAFE-ohjelma ja temaattinen strategia sekä uusin EU-lainsäädäntö.

Raportointi

EU:n päästökattodirektiivin 2001/81/EC mukaisesti toimitetaan tiedot rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin päästöistä vuosittain EU:n komissiolle joulukuun loppuun mennessä. Raportointi sisältää raportointivuotta edeltävät kahden vuoden takaiset lopulliset tiedot ja raportointivuotta edeltävän vuoden alustavat tiedot. Esimerkiksi vuonna 2013 raportoidaan vuoden 2011 lopulliset tiedot ja vuoden 2012 alustavat tiedot.

Päästöt arvoidaan  EMEP/EEA Emission Inventory Guidebook -ohjeistuksen mukaisesti ja ilmoitetaan käyttäen ns. NFR -luokitusta (Nomenclature for Reporting).

Vuoden 2012 raportointi

Joulukuussa 2012 raportoitiin vuoden 2010 päästötiedot. Päästölaskennan mukaan Suomi on saavuttanut rikin- ja typenoksidien sekä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vuodelle 2010 asetetut päästökatot.  Ammoniakille asetettua päästökattoa 31 kilotonnia vuodessa ei saavutettu.

Taulukossa 1 on vertailuja päästökehityksestä vuoden 2010 päästökattojen suhteen. Yksityiskohtaisia tietoja päästölähteistä ja päästötasojen kehityksestä löytyy ilman epäpuhtauksien päästöt Suomessa -sivulta.

Taulukko 1. Rikin- ja typenoksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin päästökatot 2010

Ilman epäpuhtaus

Päästökatto 2010 (kt)

Päästöt (kilotonnia, kt)

Vähennys (%)

1980

1990

2010

2011

1980-1990

1990-2010

1980-2010

SO2

110

584

260

68

61

-56

-74

-88

NOx

170

295

285

166

153

+2

-43

-42

NMVOC

130

-

227

117

107

-

-48

-

NH3

31

48

39

38

37

-19

-3

-21

Rikkidioksidi

Rikkidioksidin päästökatto vuodelle 2010 on 110 kilotonnia, ja tämä saavutettiin vuonna 1995, jolloin päästöt olivat 99 kilotonnia. Päästöjen arvioidaan pysyvän nykyisellä tasolla, joskin pieniä vuosittaisia vaihteluja esiintyy talousmuutosten ja  ilmastovaihtelujen johdosta.

Typen oksidit

Typen oksidien päästökatto vuodelle 2010 on 170 kilotonnia, ja tämä on saavutettu vuodesta 2008 lähtien, jolloin päästöt olivat 168 kt. Päästöt ovat laskeneet tämän jälkeen edelleen, joskin vuosittaisia vaihteluja päästötasoissa esiintyy talousmuutosten ja ilmastovaihtelujen johdosta.

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (NMVOC)

Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästökatto vuodelle 2010 on 130 kitotonnia, joka saavutettiin vuonna 2007, jolloin päästöt olivat 129 kilotonnia. Päästöt ovat tämän jälkeen edelleen pienentyneet, joskin pieniä vuosittaisia vaihteluja esiintyy talouden ja ilmastovaihtelujen johdosta.

Ammoniakki

Ammoniakin päästökattoa 31 kilotonnia vuodelle 2010 ei ole saavutettu ja ammoniakin päästöt ovat jatkuvasti noin 6 kilotonnia päästökaton yläpuolella. Vuonna 2010 ammoniakkipäästöt olivat 38 kilotonnia ja vuonna 2011 37 kilotonnia. Päästöjen arvioidaan pysyvän 35-37 kilotonnin tasolla vuoteen 2050 saakka. Yksityiskohtainen kuvaus ammoniakin päästölähteistä ja päästöjen arvioinnista on esitetty dokumentissa Ammonia emissions in Finland 1980-2011

Julkaistu 12.9.2013 klo 12.29, päivitetty 25.3.2015 klo 13.10