Ilmanlaatua koskeva sääntely

Ilmansuojelun tarkoituksena on taata puhdas ja terveellinen ympäristö. Ympäristönsuojelulaissa 86/2000 (Finlex), valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta 38/2011 (Finlex) sekä valtioneuvoston asetuksessa ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 164/2007 (Finlex) on säädetty ilmanlaatutavoitteista ja toimista ilmanlaadun turvaamiseksi. Asetuksilla on pantu täytäntöön Euroopan unionin ilmanlaatua ja hallintaa koskevat direktiivit (EY) N:o 50/2008 ja 107/2004 (EUR-Lex).

Euroopan unionin lainsäädännön lisäksi ilmanlaatua koskevia tavoitteita on annettu valtioneuvoston päätöksellä ilmanlaadun ohjearvoista 480/1996 (Finlex).

Raja-arvot

Terveyden suojelemiseksi rikkidioksidin (SO2), typpidioksidin (NO2), hengitettävien hiukkasten (PM10), pienhiukkasten (PM2,5), lyijyn (Pb) sekä hiilimonoksidin (CO) ja bentseenin (C6H6) pitoisuuksista ulkoilmassa on annettu raja-arvot, joilla tarkoitetaan ilman epäpuhtauksien korkeinta sallittua pitoisuutta.

Lyijyn, hiilimonoksidin ja rikkidioksidin pitoisuudet taajamissa ovat yleensä matalia ja alittavat selvästi annetut raja-arvot. Myös pienhiukkasten raja-arvo alittuu kaikkialla Suomessa. Korkeimmat mitatut pitoisuudet ovat olleet suuruusluokkaa 15 µg/m3. Sen sijaan typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvot saattavat ylittyä suurimmissa kaupungeissa ja vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä.

Kuntien on laadittava ja pantava toimeen ilmansuojelusuunnitelmia, joilla varmistetaan raja-arvojen alittaminen jos raja-arvot ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä. Lisäksi kunnan on tiedotettava ilmanlaadusta ja raja-arvojen ylityksistä sekä varoitettava väestöä, jos pitoisuudet kohoavat poikkeuksellisen korkeiksi.  

Taulukko 1. Raja-arvot terveyden suojelemiseksi

Aine

Keskiarvon
laskenta-aika
Raja-arvo Sallitut
ylitykset
vuodessa
Rikkidioksidi
(SO2)
1 tunti 350 µg/m3 24
24 tuntia 125 µg/m3 3
Typpidioksidi
(NO2)
1 tunti 200 µg/m3 18
1 vuosi 40 µg/m3 -
Hiukkaset (PM10) 24 tuntia 50 µg/m3 35
1 vuosi 40 µg/m3 -
Lyijy 1 vuosi 0,5 µg/m3 -
Hiukkaset (PM2,5) 1 vuosi 25 µg/m3) -
Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 1) 10 mg/m3 -
Bentseeni (C6H6) 1 vuosi 5 µg/m3 -

Raja-arvoilla pyritään ehkäisemään myös ympäristön happamoitumista ja rehevöitymistä. Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annetut raja-arvot eivät kuitenkaan ylity Suomessa metsä- ja maaseutualueilla, joilla raja-arvoja sovelletaan.

Taulukko 2. Raja-arvot ekosysteemien ja kasvillisuuden suojelemiseksi
Aine Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo
Rikkidioksidi (SO2) kalenterivuosi ja talvikausi (1.10. - 31.3.) 20 µg/m3
Typen oksidit (NO, NO2) kalenterivuosi 30 µg/m3

Pienhiukkasaltistumista koskeva sääntely

Pienhiukkasten (PM2,5) on todettu olevan erityisen haitallisia terveydelle ja sen vuoksi Euroopan unionissa on otettu käyttöön raja-arvojen rinnalle väestön pienhiukkasaltistumisen pitoisuuskatto ja altistumisen vähennystavoite.

Altistumisen vähennystavoitteen seurannassa käytetään vertailuasemana pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa kaupunkitausta-asemaa, joka edustaa väestön yleistä altistumista pienhiukkasille. Pitoisuuksien kehittymistä kuitenkin seurataan kaikilla Suomen pienhiukkasmittausasemilla ja mitattuja pitoisuuksia käytetään väestön altistumisen arvioinnissa.

Unionilainsäädäntöön perustuva väestön altistumisen pitoisuuskatto 20 µg/m3 vuodelle 2015 alittuu kaikkialla Suomessa. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevan vertailuaseman pitoisuustaso on alle 8,5 µg/m3. Matalien kaupunkitausta-pitoisuuksien takia Suomella ei ole väestön altistumista koskevaa pienhiukkasten lisävähennystavoitetta vuosille 2010–2020.    

Pienhiukkasaltistuksen vähentämiseksi tarvitaan ensisijaisesti unionitason päästövähennyksiä ja laajempia kansainvälisiä toimia kaukokulkeuman vähentämiseksi. Unionitasolla toteutettavia toimia ovat esimerkiksi ajoneuvojen, energiantuotannon ja teollisuuden päästörajoitukset.

Otsonia koskeva sääntely

Terveyshaittojen ehkäisemiseksi otsonipitoisuudelle (O3) on annettu tavoitearvo sekä pitkän ajan tavoite. Kasvillisuutta pyritään suojelemaan otsonikuormitukselle annetuilla vastaavanlaisilla tavoitteilla.

Lisäksi otsonille on säädetty tiedotuskynnys ja varoituskynnys.

Taulukko 3. Tavoitteet otsonille

Peruste

Tilastollinen määrittely

Pitoisuus tai kuormitus1)

Sallitut ylitykset

Tavoitearvo terveyshaittojen ehkäisemiseksi 2) 120 µg/m3 enintään 25 päivänä kalenterivuodessa kolmen vuoden keskiarvona
Tavoitearvo kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 1) 18 000 µg/m3 h1 viiden vuoden keskiarvo
Pitkän ajan tavoite terveyshaittojen ehkäisemiseksi 2) 120 µg/m3 -
Pitkän ajan tavoite kasvillisuuden suojelemiseksi AOT40 1) 6 000 µg/m3 h1 -
Tiedotuskynnys tuntikeskiarvo 180 µg/m3 -
Varoituskynnys tuntikeskiarvo 240 µg/m3 -


1) Otsonikuormituksen arvioinnissa käytetään niin sanottua AOT40-arvoa.  Se lasketaan 1.5.–31.7. ajan tuntiarvoista, jotka mitataan klo 9.00–21.00 välisenä aikana Suomen normaaliaikaa (klo 10.00–22.00 Suomen kesäaikaa).

2) vuorokauden korkein kahdeksan tunnin liukuva keskiarvo

Otsonin tavoitearvot eivät ylity Suomessa, mutta tavoitearvoja huomattavasti tiukemmat pitkän ajan tavoitteet ylittyvät kaikilla tausta-alueilla ja useissa taajamissa. Otsonin tiedotuskynnys on ylittynyt Suomessa joinakin vuosina tausta-asemilla. Varoituskynnyksen ylittyminen on epätodennäköistä.  

Otsonille on tyypillistä se, että korkeimmat pitoisuudet esiintyvät kaupunkialueiden ulkopuolella. Tämä johtuu otsonin ilmakemiasta ja muutunnasta. Otsonia ei ole sellaisenaan päästöissä vaan sitä muodostuu auringonvalon vaikutuksesta ilmassa olevista typen oksideista ja hiilivedyistä, jotka ovat peräisin muun muassa energiantuotannosta, teollisuudesta ja liikenteestä. Toisaalta liikenneympäristö toimii otsoninieluna, sillä otsoni reagoi herkästi pakokaasuista peräisin olevan typpimonoksidin kanssa muodostaen typpidioksidia ja happea.

Korkeat otsonipitoisuudet ovat koko Euroopan ilmanlaatuongelma, sillä otsoni kulkeutuu pitkiä matkoja ilmamassojen mukana, ja paikallisilla toimilla on vain vähän vaikutusta pitoisuuksiin. Otsonia muodostavia päästöjä, kuten typpeä ja hiilivetyjä sisältäviä yhdisteitä, onkin vähennettävä laajoilla alueilla, jotta ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Päästövähennyksistä vuoteen 2010 on sovittu EU:ssa kansallisista päästökatoista annetulla direktiivillä (EY) N:o 81/2001(EUR-Lex), jonka täytäntöön panemiseksi Suomessa valtioneuvosto hyväksyi syyskuussa 2002 ilmansuojeluohjelman.

Tavoitearvot eräille metalleille ja bentso(a)pyreenille

Arseenin (As), kadmiumin (Cd), nikkelin (Ni) ja bentso(a)pyreenin (C12H20) vuosikeskiarvopitoisuuksina annetut tavoitearvot on pyrittävä saavuttamaan vuoteen 2013 mennessä. Pitoisuuksia on alennettava niillä alueilla, joilla tavoitearvot ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä.

Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuudet ovat yleensä selvästi tavoitearvoja matalampia. Poikkeus ovat eräät teollisuuslaitokset, joiden vaikutusalueella pitoisuudet voivat ylittää tavoitearvot jopa moninkertaisesti. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuudet voivat olla korkeita – lähellä tavoitearvopitoisuutta tai jopa sen yli – myös sellaisilla taajama-alueilla, joilla on runsaasti puun pienpolttoa.

Yleensä haitallisten metallien ja joissakin tapauksissa bentso(a)pyreenin korkeat pitoisuudet ilmassa  ovat peräisin teollisuudesta, jolloin laitosten päästöjä  voidaan alentaa muun muassa ympäristöluvissa annettavilla määräyksillä. Päästöraja-arvoja ja päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan.

Kotitalouksien lämmittämisestä ja muusta puun pienpoltosta johtuvia bentso(a)pyreenipäästöjä voidaan vähentää käyttämällä uutta tekniikkaa ja hyviä polttotapoja. Pienpolton ympäristöhaittoihin voidaan puuttua myös ympäristönsuojelulain mukaisilla kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä.

Taulukko 4. Vuotuiset tavoitearvot metalleille ja bentso(a)pyreenille
Aine Tavoitearvo 1.1.2013
Arseeni (As) 6 ng/m3
Kadmium (Cd) 5 ng/m3
Nikkeli (Ni) 20 ng/m3
Bentso(a)pyreeni (C12H20) 1 ng/m3

Ohjearvot

Ohjearvot ovat osa ilmansuojelun hallinnollista ohjausta. Niillä ilmaistaan ilmanlaadun tavoitteita sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Ohjearvot on otettava huomioon mm. maankäytön ja liikenteen suunnittelussa sekä ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennakolta.

Terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi on annettu ohjearvot hiilimonoksidille, typpidioksidille, rikkidioksidille, kokonaisleijumalle (TSP), hengitettäville hiukkasille ja haiseville rikkiyhdisteille (TSR). Happamoitumisen ehkäisemiseksi on lisäksi annettu tavoitearvo rikkilaskeumalle.

Taulukko 5. Ilmanlaadun ohjearvot
Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely
(20 ºC, 1 atm)
Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m3 tuntiarvo
8 mg/m3 vuorokauden korkein kahdeksan tunnin liukuva keskiarvo
Typpidioksidi (NO2) 150 µg/m3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste
70 µg/m3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo
Rikkidioksidi (SO2) 250 µg/m3 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste
80 µg/m3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo
Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 120 µg/m3 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste
Hengitettävät hiukkaset, (PM10) 50 µg/m3 vuosikeskiarvo
Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TSR) 70 µg/m3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo
10 µg/m3 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TSR ilmoitetaan rikkinä
 

Pitoisuuksien kehitys Suomessa

Ilmansaasteiden pitoisuudet Suomessa ovat joko laskeneet tai pysyneet entisellä tasollaan 1990-luvun puolivälin jälkeen. Rikkidioksidin, hiilimonoksidin ja typenoksidien (NOx) pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi. Mittauksia on tehty kaupungeissa, teollisuuslaitosten vaikutusalueella ja puhtainta ilmaa edustavilla tausta-alueilla.

Rikkidioksidin pitoisuudet kaupunki-ilmassa ja myös teollisuuslaitosten vaikutusalueella lähentyvät taustapitoisuutta, mikä on seurausta energiantuotannon ja teollisuuden päästöjen tehokkaasta ja pitkäjänteisestä rajoittamisesta.

Typenoksidien ja hiilimonoksidin pitoisuuksien aleneminen on seurausta lähinnä ajoneuvojen pakokaasupäästöjen rajoittamisesta ja erityisesti kolmitoimikatalysaattoreiden käyttöönotosta bensiinikäyttöisissä autoissa.

Typpidioksidin (NO2) pitoisuudet ilmassa eivät kuitenkaan ole laskeneet odotetusti suhteessa typenoksidipäästöjen vähenemiseeni, ja pahimmilla alueilla esiintyy vuosiraja-arvon ylityksiä. Kehitys johtuu osittain dieselautojen määrän kasvusta. Dieselautoissa käytettävät hapettavat katalysaattorit pienentävät hiukkaspäästöjä, mutta lisäävät suoria typpidioksidipäästöjä. Dieselautojen suosio perustuu niiden polttoainetehokkuuteen ja mataliin hiilidioksidipäästöihin.

Katupölyn osalta muutokset eivät ole olleet yhtä selviä, vaikkakin hengitettävien hiukkasten (PM10) vuosipitoisuuksien on havaittu alentuneen joillakin seuranta-alueilla. Katupöly ilmenee kohonneina hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuksina etenkin keväällä. Näiden korkeiden pitoisuuksien esiintymisessä ei ole havaittu merkittävää muutosta, joskin aivan viime vuosina tilanne näyttää hieman parantuneen joissakin kaupungeissa katujen tehostetun puhtaanapidon ja uuden kaluston käyttöönoton myötä.

Pienhiukkasia (PM2,5) on mitattu Suomessa vasta suhteellisen lyhyen aikaa, joten laajoja aikasarjoja ei ole saatavilla. Kaukokulkeuma aiheuttaa valtaosan pienhiukkaspitoisuuksista ja koska päästövähennystoimia kaukokulkeuman rajoittamiseksi ei ole vielä toteutettu, voidaan arvioida, ettei pitoisuuksissa ole tapahtunut alenemista.

Myöskään otsonipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää parantumista. Tausta-alueilla ilmenevän kaukokulkeutuvan otsonin määrässä ei ole tapahtunut muutoksia ja pääkaupunkiseudulla keskimääräiset pitoisuudet ovat jopa nousseet. Korkeimmat tuntipitoisuudet ovat kuitenkin laskussa.

Ilmatieteen laitos kerää ilmanlaatutietoja kunnista ja vertaa havaittuja pitoisuuksia ilmanlaadun raja-arvoihin ja tavoitearvoihin.

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Tarja Lahtinen, ympäristöministeriö, puh. 02952 50149, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Julkaistu 11.7.2013 klo 11.08, päivitetty 23.3.2015 klo 10.38