Suojellut tai valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristökohteet (2011)

Tämän sivuston sisältö on laadittu vuonna 2011 toteutetussa projektissa Suomen ympäristökeskuksessa.

Inventoinneissa ja selvityksissä merkittäviksi arvioiduista rakennuksista oli vuoteen 2011 mennessä suojeltu vain pieni osa. Suojelu edellyttää aina lainsäädäntöön perustuvaa päätöstä suojelusta. Rakennuksia voidaan suojella maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuen kaavoituksen avulla tai erityislaeilla, joita ovat laki rakennusperinnön suojelemisesta, kirkkolaki, laki ortodoksisesta kirkosta sekä asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta. Asemakaava-alueilla sekä alueilla, joilla on voimassa rakennuskielto, rakennusten ja rakennettujen ympäristöjen suojelu toteutuu pääosin kaavoilla.  Näistä kaavasuojelukohteista ei toistaiseksi ole valtakunnallisesti kattavaa tietoa.

Rakennussuojelulailla ja lailla rakennusperinnön suojelemisesta suojellut kohteet

Rakennusperinnön säilyttämiseksi voidaan suojella rakennuksia, rakennelmia, rakennusryhmiä tai rakennettuja alueita, joilla on merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, erityisten ympäristöarvojen tai rakennuksen käytön tai siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Rakennussuojelukohteet on suojeltu rakennussuojelulailla tai sen korvanneella lailla rakennusperinnön suojelemisesta, joka tuli voimaan 1.7.2010.

Suojellut ja valtakunnallisesti merkittävät kohteet maakunnittain

Kartoilla esitettävät Rakennussuojelukohteet on suojeltu lailla rakennusperinnön suojelemisesta tai sen edeltäjän rakennussuojelulain nojalla. Osa valtion omistamista kulttuurihistoriallisesti merkittävistä rakennuksista, mm. oppilaitoksia ja virastotaloja, on suojeltu asetuksella. Nämä kohteet tulevat vähitellen suojelluiksi myös lailla rakennusperinnön suojelemisesta. Valtion omistamia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ei ole kattavasti eikä systemaattisesti suojeltu, sillä monien kohteiden (esim. vankiloiden ja puolustushallinnon rakennusperinnön) suojelun on katsottu tarkoituksenmukaisimmin toteutuvan viranomaisyhteistyön pohjalta omistajahaltijan, käyttäjätahon ja Museoviraston kesken.

Kirkkolain ja ortodoksisesta kirkosta annetun lain nojalla on suojeltu kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut kirkot, ja erillisellä päätöksellä on suojeltu myös vuoden 1917 jälkeen rakennettuja kirkkoja. Suojelun piiriin kuuluvat kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen. Myös kirkkopihassa olevat rakennukset tai rakennelmat, kuten kellotapuli, hautakappeli, kirkkopihan portti ja aita ovat suojelun piirissä. Kartoilla kuvattu suojeltujen kirkkojen aineisto sisältää suojellut kirkot sekä joitakin kellotapuleita - ei muita kirkkolain nojalla suojeltuja rakennuksia tai rakennelmia.

Merkittävä osa rakennussuojelua tapahtuu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisilla kaavoilla, mutta näistä kohteista ei ole valtakunnallisesti kattavaa tietoa eikä niitä siksi ole esitetty kartoilla.

Muista merkittävistä kohteista kartoilla on esitetty maailmanperintökohteet, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, muinaisjäännökset sekä rautatiesopimuskohteet. Maailmanperintökohteet ovat UNESCOn vuonna 1972 hyväksymän kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia. Sopimuksen tavoitteena on yleismaailmallisesti merkittävän kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyminen tuleville sukupolville. Näiden kohteiden varsinainen suojelu toteutetaan kansallisella lainsäädännöllä. Esitys suomalaisen kohteen ottamisesta maailmanperintöluetteloon tehdään Museoviraston valvonnassa, ympäristöministeriö vastaa luontokohteista. Hyväksymisen ratkaisee Maailmanperintökomitea.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnonperinnön arvot säilyvät. Viranomaisten laatimat valtakunnalliset inventoinnit on otettava huomioon alueidenkäytön suunnittelun lähtökohtina. Valtioneuvoston päätöksen 22.12.2009 mukaisesti tällaisena valtakunnallisena inventointina pidetään Museoviraston inventoimia valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Tällä päätöksellä korvattiin aiemmat vuoden 1993 inventoinnin mukaiset alueet. Inventoinnin tavoitteena on antaa alueellisesti ja ajallisesti mahdollisimman monipuolinen ja kattava kokonaiskuva maamme rakennetun ympäristön piirteistä ja historiallisesta kehityksestä.

Muinaisjäännökset ovat muinaismuistolailla suojeltuja rakennelmia, jotka eivät enää ole rakennuskäytössä ja joihin kajoaminen on kielletty. Muinaisjäännöksissä on mm. hautaröykkiöitä, uhrikiviä, linnavuoria ja maahan kaivettuja hautoja, veden alla yleisimpiä muinaisjäännöksiä ovat laivojen hylyt.

Rautateiden asemaympäristöjen suojelua koskee omistajien, ympäristöministeriön ja Museoviraston sopimus menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi (1998). Kohteet ovat tämän toimialan parhaiten säilyneitä esimerkkejä. Suojeluesitystä toteutetaan omistajien, ympäristöministeriön ja Museoviraston sopimuksella.

Maakunnittaiset kartat

Julkaistu 20.8.2013 klo 15.32, päivitetty 7.12.2016 klo 10.05