Maa-ainesten ottamiseen liittyvät luvat ja ilmoitus

Maa-ainesluvan hakeminen

Maa-ainesten ottaminen muuhun kuin omaan kotitarvekäyttöön vaatii aina maa-aineslain mukaisen luvan.  Lupaa maa-ainesten ottamiseen haetaan asianomaisesta kunnasta. Lupahakemus maa-ainesten ottamiseen tehdään kirjallisesti. Lupahakemuksessa esitettävistä tiedoista ja ottamissuunnitelman sisällöstä ja rakenteesta on säädetty yksityiskohtaisesti maa-ainesten ottamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (926/2005).

Lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa MAL 3 §:ssä säädettyjen ympäristörajoitusten kanssa. Luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräykset. Kunta valvoo ottamista alueellaan.

Luvan hakija on velvollinen suorittamaan ottamissuunnitelman tarkastamisesta sekä ottamistoiminnan aikaisesta valvonnasta kunnalle maksun (MAL 23 §:n sekä MRL 145 §). Tämän lisäksi ottamistoiminnan valvonnasta peritään ottamismäärään sidottu maksu.

Maa-aineslupahakemus

Lupapäätöksestä ilmoittaminen

Lupaviranomaisen on toimitettava ottamislupaa koskeva päätös luvan hakijalle sekä pyydettäessä myös muille asianosaisille. Lisäksi ottamisluvasta on ilmoitettava viivytyksettä ELY-keskukselle. Lupaviranomaisen tulisi toimittaa keskeiset lupapäätöstiedot myös Notto-järjestelmään. Tätä varten on olemassa sähköinen lomake. Lisäksi ottamispäätökseen liittyvät lupa-asiakirjat tulee toimittaa ELY-keskukselle.

Ottomääristä ilmoittaminen vuosittain

Maa-ainesten ottamisluvan haltijan tulee ilmoittaa vuosittain viimeistään tammikuun 31 päivänä lupaviranomaiselle otetun aineksen määrä ja laatu. Tiedot tulisi toimittaa ensi sijassa sähköisesti Notto-tietojärjestelmän kautta, josta ne ovat sekä kunnan lupaviranomaisen että ELY-keskuksen maa-ainesyhdyshenkilön käytössä. Mikäli tiedot toimitetaan muulla tavoin, lupaviranomaisen on toimitettava mainitut tiedot Notto-tietojärjestelmään tai ELY-keskukselle vuosittain viimeistään maaliskuun 31 päivänä.

Luvat ja ottomäärät kootusti Notto-tietojärjestelmässä

Maa-aineslaki (23b §) edellyttää, että maa-ainesten ottamisesta ja sen vaikutusten seurannan järjestämisestä ylläpidetään tietojärjestelmää, joka sisältää tarpeelliset tiedot maa-aineslain mukaisista luvista ja ilmoituksista sekä ottamisalueiden tilan seurannasta. Tätä varten on kehitetty Notto-tietojärjestelmä. Tietojärjestelmän ylläpitovastuu kuuluu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja Suomen ympäristökeskukselle. Kunnan maa-ainesviranomaiset pääsevät tarkastelemaan ja muuttamaan oman alueensa lupa- ja ottamistietoja, jos heillä on Notto-järjestelmään käyttöoikeus (ns. U-tunnus).

Kotitarveotosta ilmoittaminen

Maa-ainesten ottaminen omaan tavanomaiseen kotitarvekäyttöön, joka liittyy asumiseen tai maa- ja metsätalouteen, ei edellytä maa-aineslain mukaista lupaa (MAL 4 § 2 mom). Maa-ainesten käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon.

Kotitarveottamisesta ottajan tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Ilmoitus tehdään uudestaan kun edellisen ilmoituksen määrä ylittyy 500 kiintokuutiometrillä.

Ilmoituslomakkeet

Maa-ainesten ottaminen voi tarvita myös muita lupia

Ympäristölupa

Ympäristölupa tarvitaan ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014) 2 §:n mukaan maa-ainesten ottamiseen liittyen seuraavasti:

  • kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää;
  • kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää.

Edellä mainittua vähäisempään toimintaankin on haettava ympäristölupaa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa (YSL 28 §).

Ympäristöluvan edellä mainituille hankkeille myöntää kunta.

Maa-aineslupahakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittely

Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain samaa hanketta koskeva lupa-hakemus käsitellään yhdessä ja ratkaistaan pääsääntöisesti samalla päätöksellä. Yhteistä lupaa voidaan hakea yhdellä lupahakemuksella. Yhteiskäsittelyssä noudatetaan ympäristönsuojelulain menettelysäännöksiä, mutta lupahakemuksen sisältöön ja lupaharkintaan, luvan myöntämisen edellytyksiin ja lupamääräyksiin sovelletaan erikseen maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain mukaisia aineellisia säännöksiä.

Vesilupa

Vesilain mukainen aluehallintoviraston lupa edellytetään, jos maa-ainesten ottaminen voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Tämä voi tulla kyseeseen lähinnä, mikäli suunniteltu maa-ainesten ottaminen kohdistuu pohjavedenpinnan alapuolelle, pohjaveden ottamon suoja-alueelle tai laaja-alaisesti pohjavesialueelle.

Maisematyölupa

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maisematyölupaa ei tarvita sellaiseen maa-ainesten ottamiseen, johon tarvitaan maa-aineslaissa tarkoitettu lupa.

Asemakaava-alueella maa-ainesten ottaminen voi tapahtua maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen maisematyöluvan nojalla, mikäli yksittäiseltä rakentamispaikalta on tarpeen poistaa maa-aineksia rakennuslupaa edellyttävää rakentamishanketta valmistelevana toimenpiteenä.

Luonnonsuojelulain maa-ainestenottoa koskevat rajoitukset

Maa-ainesluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu luonnonsuojelulainsäädännön vastaisia seurauksia. Luonnonsuojelulain säännökset voivat rajoittaa maa-ainestenottoa erityisesti silloin, jos toiminta sijoittuu lähelle Natura-aluetta tai muuta luonnonsuojelulailla suojeltua aluetta tai alueeseen kohdistuu muita eliölajien ja luontotyyppien suojelusäännöksiä.

Natura-alueilla tai niiden lähistöllä toteutettavien hankkeiden vaikutukset arvioidaan, jollei ole varmaa, että ne eivät heikennä Natura-alueiden suojelutavoitteita. Vaikutukset voidaan arvioida myös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevien luonnonarvojen merkittävä heikentäminen on kiellettyä. Luonnonarvojen heikentämiskielto koskee myös maa-ainesten kotitarveottoa. Jos maa-ainesten kotitarveotosta saattaa aiheutua laissa kielletty heikentyminen Natura 2000 -alueella, toimenpiteestä vastaavan on ilmoitettava siitä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle.

Laki ja valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä

Jos hankkeeseen on sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia (252/2017), on lupahakemukseen liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus. Maa-aineslain mukainen ottamishanke voi tulla YVA-menettelyyn joko suoraan YVA-lakiin (liite 1) sisältyvän hankeluettelon perusteella tai muutoin YVA-menettelyn tapauskohtaisen (YVAL 3 § 2 ja 3 mom. sekä 2 luku) soveltamispäätöksen perusteella.

Hankeluettelon perusteella kiven, soran tai hiekan otto edellyttää YVA-menettelyä, mikäli louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta yksittäistapauksessa tekee alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Juhani Gustafsson, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 338, etunimi.sukunimi@ym.fi

Ylitarkastaja Markus Tarasti, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 291, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 12.10.2017 klo 10.21, päivitetty 12.10.2017 klo 10.43