Otsonikato
AJANKOHTAISTA
Otsonikerros suojaa UV-säteiltä
Otsoni (O3) on sinertävä ja pistävänhajuinen kaasu, joka on myrkyllinen niin ihmisille kuin useimmille muillekin eliöille. Myrkyllisyytensä ohella otsonilla on myös hyödyllinen ominaisuus: se suodattaa auringonvalosta pois ultraviolettisäteitä.
Ominaisuuksiinsa nähden otsonia esiintyy maapallolla juuri sopivasti: luontaisesti sitä ei ole paljoakaan lähellä maanpintaa, mutta 15 - 25 kilometrin korkeudella stratosfäärissä kaasua on sen verran tiheässä, että puhutaan otsonikerroksesta.
Alailmakehässä otsonista on miltei pelkästään haittaa, ja se on yksi pahimmista ilmansaasteista. Ei ole kuitenkaan olemassa mekanismia, jonka avulla alailmakehässä haitallista otsonia voitaisiin siirtää vahvistamaan yläilmakehän haitalliselta ultraviolettisäteilyltä suojaavaa otsonikerrosta.
Teoriasta otsoniaukoksi
Otsonikerroksen heikkenemisestä ryhdyttiin kantamaan huolta 1970-luvulla. Kaksi ilmakehätutkijaa esitti teorian, jonka mukaan kloorifluorihiilivetyjä eli CFC-yhdisteitä ja haloneita saattaisi kulkeutua stratosfääriin ja vaikuttaa siellä otsonin hajoamiseen.
Teoria otsonikadosta herätti vilkasta keskustelua ja käynnisti tutkimushankkeita. Vuonna 1977 perustettiin kansainvälinen otsonikomitea valmistelemaan otsonikerroksen suojelusopimusta. Sopimus solmittiin vuonna 1985 Wienissä. Samana vuonna Etelämantereen yläpuolella havaittiin ensimmäisen kerran niin kutsuttu "otsoniaukko".
UV-säteily voimistuu
Sittemmin otsonikatoa on havaittu paitsi Etelämantereen yläpuolella myös pohjoisella pallonpuoliskolla – Suomi mukaan lukien.
Myös UV-säteilyn määrän on todettu lisääntyneen maanpinnan lähellä. Voimakkaampi UV-säteily vaikuttaa sekä ihmiseen että ympäristöön; se lisää ihosyöpätapauksia ja silmäsairauksia, heikentää ihmisten ja eläinten vastustuskykyä sekä vähentää kasvien kasvua niin maalla kuin meressäkin.
Suojelussa on edistytty
Otsonikerroksen suojelussa on edistytty. CFC-yhdisteiden, halonien ja muiden otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotanto ja kulutus on nykyisin lähes kokonaan kielletty kaikissa teollisuusmaissa, ja käytön lopettamisesta on sovittu myös kehitysmaissa.
Suurin otsonikatoa koskeva epävarmuustekijä liittyy kasvihuoneilmiöön. Kasvihuoneilmiön voimistumisen seurauksena yläilmakehän lämpötilan on todettu laskevan, mikä edistää otsonin hajoamista erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla.
|