Jätevesien puhdistus
Jätevesien käsittelymenetelmät
Suomessa on noin 540 puhdistamoa yli 50 asukkaan taajamissa. Yleisin puhdistusmenetelmä on biologis-kemiallinen rinnakkaissaostus, jossa eloperäiset lika-aineet poistetaan biologisesti ja fosfori kemiallisesti käyttämällä rautasulfaattia saostuskemikaalina. Saostuminen tapahtuu samassa altaassa biologisen prosessin kanssa.
Muita menetelmiä ovat esi- ja jälkisaostus, joissa fosfori saostetaan ennen biologista puhdistusta tai sen jälkeen.
Typpiyhdisteet joko hapetetaan biologisesti nitraatiksi useilla laitoksilla tai poistetaan biologisesti nitrifikaatio-denitrifikaatiomenetelmällä.
Jäteveden käsittely voi muodostua seuraavista yksiköistä:
- Välppäys: suuret roskat erotetaan vedestä eräänlaisella siivilällä.
- Rasvan ja hiekan erotus: Pinnalla kelluva rasva kuoritaan ja raskas hiekka erotetaan altaassa, jossa on lyhyt viipymä.
- Etuselkeytys: vettä raskaammat hiukkaset erotetaan suurissa altaissa. Laskeutunut aines poistetaan ns. raakalietteenä.
- Ilmastus: Isoissa, ilmastetuissa altaissa elävä pieneliöstö, ns. aktiiviliete, hajottaa orgaaniset aineet hiilidioksidiksi ja vedeksi samalla itse lisääntyen.
- Jälkiselkeytys: aktiiviliete erotetaan laskeuttamalla vedestä ja palautetaan ilmastusaltaaseen. Kirkas vesi johdetaan vesistöön.
Jäteveden typenpoisto voidaan sovittaa yllä kuvattuun puhdistusprosessiin, mutta voidaan toteuttaa myös usealla muulla tavalla.
Kuva 1. Jäteveden puhdistus aktiivilietemenetelmällä. Fosfori saostetaan rautasulfaatilla. Fe on saostuskemikaali, ES on esiselkeytys, RL on raakaliete, L on ilmastus, PL on palautusliete, JS on jälkiselkeytys, YL on biologinen ylijäämäliete ja V on purku vesistöön.
Jäteveden käsittelyn yhteydessä syntyy suuri määrä lietettä sekä etuselkeytyksessä että biologisesta käsittelystä. Tämä käsitellään erikseen omassa järjestelmässään. Uudempaa tekniikkaa
Uudempaa tekniikkaa edustavat ns. kantoaineprosessit. Näissä bakteerit eivät kasva vapaasti kuten aktiivilietemenetelmässä, vaan ovat kiinnittyneet johonkin sopivaan kasvualustaan. Vanhastaan on käytetty sepeliä sepelisuotimissa, mutta nykyään käytetään joko erilaisia muovikappaleita tai erilaisia mineraalisia murskeita, kuten Lecasoran tapaisia aineita. Näillä saavutetaan huomattavan nopea hajoaminen ja erityisesti typenpoistoon näitä menetelmiä on sovellettu.
 |
|
Oulun puhdistamon
biosuodinyksiköitä
|
Suomessa on aiemmin käytetty muovikappaleilla täytettyjä biologisia suodattimia väkevien jätevesijakeiden esikäsittelyyn. Uudempina laitoksina mainittakoon Oulun jätevedenpuhdistamo, jossa kemiallisen saostusyksikön perään on rakennettu biologinen suodatin, jonka kantoaineena on lecasoramainen aines ja Paraisten laitos, jossa on esisaostus alumiinisuolalla ja biologinen nitrifikaatio-denitrifikaatioprosessi suodattimissa. Näissä suodattimissa suodatinmateriaali koostuu kelluvista, noin 2 mm:n styreenipalloista. Virtaus on alhaalta ylös ja jälkimmäiseen suodattimeen syötetään metanolia denitrifikaation ylläpitämiseksi.
Myös Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamon typenpoistoa tehostetaan samanlaisilla suodatimilla kuin Paraisilla. Puhdistustulokset
Vuonna 2007 Suomessa oli noin 540 sellaista jätevedenpuhdistamoa, joissa käsitellään vähintään 50 asukkaan jätevedet. Kaikkien puhdistamoiden jätevesistä poistettiin keskimäärin 97 % orgaanista ainesta, 96 % fosforia ja 56 % typpeä. Jäteveden sisältämän typen vähentäminen on lähivuosien suurimpia haasteita, vaikka sen keskimääräinen poistoteho onkin viime vuosina parantunut.
|