Kansainvälisiä toimia maaperänsuojelemiseksi
Ei kestävää kehitystä ilman maaperänsuojelua
Maailmanlaajuisesti nopeasti kasvavan väestön jatkuvasti kasvava ruuan ja luonnonvarojen tarve on vaurioittanut maaperää ja tämä kehitys näyttää vain kiihtyvän tulevaisuudessa. Erityisen vaikea ongelma on Afrikassa ja Aasiassa, missä maaperän vauriot on köyhtymisen syy ja seuraus ja sen vaikutukset ulottuvat laajalle yhteiskuntaan. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Ympäristöohjelma (UNEP) toteaa maaperäresurssien suojelun ja ennallistamisen olevan kriittinen tekijä taloudellisen ja ekologisesti kestävän kehityksen saavuttamisessa. Maaperänsuojelua vaadittu vuodesta 1972
Ajatus maaperänsuojelun tarpeellisuudesta ei ole kuitenkaan kovin uusi vaan se ollut esillä jo 1970-luvulta lähtien. Maaperänsuojelun tarpeellisuutta ja maaperän toimintakyvyn säilyttämisen tärkeyttä on korostettu muun muassa seuraavissa asiakirjoissa:
- Yhdistyneiden kansakuntien (YK) Stockholm Declaration on Human Environment 1972
- Euroopan neuvoston European Soil Charter 1972
- YK:n The World Charter for Nature, The World Soil Charter ja The World Soils Policy 1982
- Euroopan neuvoston ministerikomitean suositus maaperän suojelusta 1992,
- UNEPin ja Euroopan ympäristöviraston Down to earth: Soil degradation and sustainable development in Europe
- Kansainvälisen maaperätieteiden seurojen liiton A World Soils Agenda 2002
- UNEPin UNEP's Strategy on Land Use Management and Soil Concervation 2004.
Maaperänsuojelu kansainvälisissä ympäristösopimuksissa
Huolimatta lukuisista suosituksista maaperänsuojelu ei ole saavuttanut samanlaista asemaa ympäristönsuojelun sektorina kuin vesien- ja ilmansuojelu. Maaperää koskevia säännöksiä sisältyy joihinkin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin, kuten
- YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin Rion julistus ja Agenda 21 –ohjelma 1992,
- YK:n sopimus biologisen monimuotoisuuden suojelusta (Convention on Biological Diversity) 1992
- YK:n ilmastosopimus (United Nations Framework Convention on Climate Change) 1992,
- YK:n aavikoitumissopimus (United Nations Convention to Combat Desertification in Countries Experiencing Serious Drought and/or Desertification, Particularly in Africa) 1994
- EU:n Euro-Välimeri -ympäristöyhteistyösopimus (Barcelona Declaration EURO-MED Cooperation) 1995
EU:n maaperänsuojelun strategia
Strategian valmistelu
Kuudennessa ympäristöä koskevassa Euroopan unionin toimintaohjelmassa vaadittiin komissiota tekemään 7 teemakohtaista strategiaa, joista yksi koski maaperää. Strategian valmistelu alkoi komission vuonna 2002 antamalla tiedonannolla "Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa". Strategian valmistelu jatkui neuvotteluprosessilla, johon osallistui yli 400 eri tahojen edustajaa ja se tuotti kuusiosaisen raportin komission jatkotyön pohjaksi. Komissio hyväksyi ehdotuksen yhteisön teemakohtaiseksi maaperänsuojelustrategiaksi 22.9.2006.
Strategian sisältö
Maaperänsuojelustrategia koostuu tiedonannosta, maaperänsuojelun puitedirektiiviehdotuksesta ja vaikutusten arvioinnista. Strategian tavoitteena on estää maaperän etenevä huonontuminen ja säilyttää se toimintakykyisenä. Lisäksi huonontuneet alueet tulee palauttaa sellaisiksi, että ne soveltuvat nykyiseen ja tulevaan käyttötarkoitukseensa ottaen kuitenkin huomioon aiheutuvat kustannukset.
Strategian toimeenpanoa varten tarvitaan maaperänsuojelun puitedirektiivi, maaperänsuojelun sisällyttäminen niin kansalliseen kuin yhteisön politiikkojen laatimiseen ja toimeenpanoon, tutkimuksen suuntaamista tiedon puutteiden korjaamiseen ja yleisen tietoisuuden lisäämistä maaperänsuojelun tarpeellisuudesta.
Materiaalia tutustuttavaksi
Maaperänsuojelunstrategian eri osat ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia on löydettävissä Euroopan komission maaperänsuojelua koskevalta internetsivulta, johon on linkki viereisellä palstalla. Maaperänsuojelua koskeva tiedonanto, puitedirektiiviehdotus ja vaikutusten arvioinnin tiivistelmä löytyvät sivulta suomenkielisinä versioina.
|