Euroopan unionin ilmastopolitiikka
Ilmastonmuutoksen hillitseminen on yksi Euroopan unionin
kestävän kehityksen strategian pääalueista ja keskeinen tavoite EU:n
kuudennessa ympäristöohjelmassa. Ilmastotavoitteet ovat myös vahvasti
osa EU:n energiapolitiikkaa kilpailukyvyn ja toimintavarmuuden ohella. Kioton pöytäkirja ja EU:n sisäinen taakanjako
Euroopan yhteisö ja EU:n 15 silloista jäsenvaltiota ratifioivat YK:n ilmastosopimukseen liittyvän Kioton pöytäkirjan vuonna 2002. Kioton pöytäkirja velvoittaa Euroopan unionin (EU-15) vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä 8 prosenttia vuoden 1990 päästötasosta vuosina 2008–2012.
Euroopan unionin 8 prosentin vähennysvelvoite on jaettu yhteisössä edelleen jäsenvaltiokohtaisiksi velvoitteiksi. Suomi sitoutuu taakanjaon mukaan vakiinnuttamaan päästönsä 2008–2012 vuoden 1990 tasolle.
EU:n sisäinen taakanjako:
EU:n jäsenmaat
vuonna 2002 |
Päästövähennys-
velvoite |
| Luxemburg |
-28 % |
| Saksa |
-21 % |
| Tanska |
-21 % |
| Itävalta |
-13% |
| Iso-Britannia |
-12,5 % |
| Belgia |
-7,5 % |
| Italia |
-6,5 % |
| Alankomaat |
- 6 % |
| Ranska |
0 % |
| Suomi |
0 % |
| Ruotsi |
+4 % |
| Irlanti |
+13 % |
| Espanja |
+15 % |
| Kreikka |
+25 % |
| Portugali |
+ 27% |
| Koko EU-15 |
-8 % |
EU:n sisäisestä taakanjaosta vuoden 2012 jälkeen on sovittu ilmasto- ja energiapaketissa vuonna 2008 päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden osalta. EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasuja 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta, mutta tätä voidaan tiukentaa edelleen, jos saadaan aikaan uusi Kioton sopimuksen jälkeinen maailmanlaajuinen ilmastosopimusjärjestelmä. Päästöjen kehityksen seuranta ja politiikkatoimien raportointi
YK:n ilmastosopimus velvoittaa osapuolia raportoimaan säännöllisesti niistä ilmastopoliittisista toimista, joita ne ovat tehneet sopimuksen toimeenpanemiseksi.
Lisäksi Kioton pöytäkirja edellyttää, että osapuolet raportoivat vuosittain kasvihuonekaasupäästöistään ja edistymisestään Kioton tavoitteiden saavuttamisessa. Euroopan komissio ja Euroopan ympäristökeskus (European Environment Agency, EEA) kokoavat jäsenmaiden toimittamista tiedoista EU:n raportit, jotka lähetetään ilmastosopimuksen sihteeristölle.
Viimeisten saatavilla olevien inventaariotietojen (2010) mukaan EU15-maiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 12,7 prosenttia ja koko EU:n eli EU27-maiden päästöt 17,4 prosenttia alhaisemmat kuin perusvuonna (1990), kun huomioon ei oteta maankäyttöä, maankäytön muutoksia ja metsätaloutta (LULUCF).
Euroopan ilmastonmuutosohjelma (ECCP)
Kioton pöytäkirjan tavoitteisiin pääsemiseksi Euroopan komissio käynnisti Euroopan ilmastonmuutosohjelman (European Climate Change Programme, ECCP) vuonna 2000. Ohjelmassa pyrittiin löytämään Euroopan unionin laajuisia kustannustehokkaita toimia päästöjen vähentämiseksi. ECCP I:ssä toimi useita työryhmiä joiden tulosten pohjalta komissio teki toimenpide-ehdotuksia konkreettisiksi EU:n laajuisiksi toimenpiteiksi. Suurin osa näistä ohjelman ensimmäisen vaiheen politiikoista ja toimenpiteistä on toteutettu, esimerkiksi EU:n päästökauppa käynnistettiin vuonna 2005.
Ohjelman toinen vaihe (ECCP II) käynnistettiin vuonna 2005. Sen tavoitteena on tarkastella tähänastista edistystä ja selvittää uusia kustannustehokkaita päästövähennystoimia. Ajankohtaisia tarkastelukohteita ovat esimerkiksi päästökaupparekisterin turvallisuuden parantaminen, autojen hiilidioksidipäästöt, uusien hiilivuotosektoreiden määrittäminen sekä päästökaupan kolmannen kauden valmistelut. Sen lisäksi pyrkimyksenä on uudistaa ja yhdenmukaistaa kasvihuonekaasujen raportointikäytäntöjä.
Komission arvion mukaan merkittävimpiä päästövähennyksiä edistäviä toimia ovat päästökauppa, uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi, tuotteiden ja rakennusten energiatehokkuutta koskeva lainsäädäntö sekä autonvalmistajien kanssa tehty EU:n laajuinen ACEA-sopimus. Myös energiaverotus ja Kioton pöytäkirjan joustomekanismit edistävät päästövähennyksiä. Ilmastosopimuksen jatkosta neuvotellaan
Tällä hetkellä käydään neuvotteluita vuoden 2012 jälkeisestä sopimusjärjestelmästä. Sopimuksen tulisi rakentua Kioton pöytäkirjan mallin pohjalle ja laajentaa sitä niin, että se tarjoaa joustavat puitteet mahdollisimman laajalle osallistumiselle.
Euroopan unioni asetti jo 1996 poliittiseksi tavoitteeksi, että lämpötilan nousu tulee rajoittaa enintään kahteen celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämän tavoitteen tulisi ohjata maailmanlaajuisia ponnistuksia päästöjen vähentämiseksi. Toimintaa ei tule viivyttää, vaan maailman päästöjen tulisi kääntyä laskuun jo seuraavan 10–15 vuoden kuluessa. YK:n ilmastosopimuksen osapuolet hyväksyivät kahden asteen tavoitteen 2010 Cancúnin osapuolikokouksessa.
EU on katsonut myös, että tulevan sopimuksen tulisi muun muassa laajentaa kansainvälisiä päästömarkkinoita, edistää teknologian käyttöönottoa ja siirtoa ja kattaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi myös siihen sopeutumisen. Muiden osapuolien toivotaan tekevän omia ehdotuksiaan omasta panoksestaan.
Euroopan unioni pyrkii edistämään kansainvälistä ilmastopolitiikkaa myös suoralla yhteistyöllä muiden maiden kanssa. EU on viime vuosina esimerkiksi tiivistänyt yhteistyötä muun muassa Intian ja Kiinan kanssa sopimalla konkreettisista toimintaohjelmista. Euroopan tiekartta vähähiiliseen talouteen 2050
Euroopan komissio julkaisi maaliskuussa 2011 niin kutsutun tiekartan kohti vähähiilistä taloutta 2050. Tiekartan tavoitteena on määritellä kustannustehokas polku vähäpäästöiseen, ilmastoystävälliseen ja kilpailukykyiseen Eurooppaan.
Siinä kuvataan Euroopan komission näkemyksiä sekä annetaan konkreettisia tavoitteita talouden avainsektoreille siitä, miten EU voi saavuttaa tavoitteensa kasvihuonekaasujen päästöjen leikkaamisesta 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tiekartassa painotetaan puhtaan teknologian investointeja, tuotekehitystä, innovaatiota ja koulutusta, sekä energian säästön ja tehokkuuden merkitystä Euroopan kilpailukyvyn johtoaseman turvaamiseksi vihreässä taloudessa.
Tiekartta vähähiiliseen talouteen 2050 ei ota suoranaisesti kantaa uusien tavoitteiden asettamiseksi vuodelle 2020 eikä myöskään ota kantaa EU:n kansainvälisissä neuvotteluissa esittämään ehdotukseen nostaa päästötavoitettaan 30 prosenttiin. Tiekartassa todetaan, että toimeenpanemalla nykyisiä jo olemassa olevia politiikkoja EU saavuttaa ilmasto- ja energiapaketissa asettamansa 20 prosentin vähennystavoitteen vuoteen 2020 mennessä. Tosin nykyisillä politiikoilla saavutettaisiin vain puolet energiatehokkuustavoitteesta, joten lisätoimia energiatehokkuuden lisäämiseksi tarvitaan.
Vuoden 2011 aikana julkaistaan myös vuoteen 2050 ulottuvat tiekartat resurssitehokkuutta ja energiaa koskien, jotka täydentävät edelleen matalahiilitiekarttaa. Liikenteen päästövähennyksiä koskeva niin sanottu valkoinen kirja julkaistiin maaliskuussa 2011.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Euroopan komissio julkisti huhtikuussa 2009 ilmastonmuutokseen sopeutumisen valkoisen kirjan, jossa esitetään toimintakehys, jolla voidaan vähentää EU:n haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Valkoinen kirja pohjautuu laajaan kuulemiseen, joka käynnistyi vuonna 2007 komission annettua vihreän kirjan sopeutumisesta ilmastonmuutokseen Euroopassa, ja myöhempiin tutkimuksiin, joissa esitellään lyhyellä aikavälillä toteutettavia toimia.
Lisätietoja
Pääneuvottelija Sirkka Haunia, ympäristöministeriö,
puh. 050 362 2039, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Neuvotteleva virkamies Magnus Cederlöf, ympäristöministeriö,
puh. 050 361 6439, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|