Euroopan unionin päästökauppa
Direktiivi Euroopan unionin laajuisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestämisestä (2003/87/EY) tuli voimaan vuonna 2003. EU:n päästökauppa alkoi vuoden 2005 alussa. Direktiivi luo yhteisön laajuiset markkinat päästöoikeuksille.
Suomessa päästökauppa koskee noin 600 energiantuotanto- ja teollisuuslaitosta. EU:n alueella päästökaupan piiriin kuuluu noin 12 000 laitosta. Unionin kaikki 27 jäsenmaata ovat mukana päästökaupassa.
EU:n päästökauppadirektiivillä pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja täyttämään sekä Euroopan unionin omat tavoitteet että Kioton pöytäkirjan mukaiset velvoitteet ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Päästökauppa on kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa, sillä markkinoiden toiminnan ohjaamana päästöjen vähentäminen tapahtuu siellä, missä se on edullisinta.
EU:n päästökauppajärjestelmä on EU:n sisäinen politiikkatoimi eikä sitä pidä sekoittaa Kioton pöytäkirjan tarkoittamaan kansainväliseen, maiden välillä tapahtuvaan päästökauppaan.
Päästökaupan ensimmäinen kausi kattoi vuodet 2005–2007, ja toinen kausi koskee vuosia 2008–2012. Toisen kauden loppuun asti päästökauppa koskee 20 megawattia suurempien polttolaitosten sekä eräiden teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuslaitosten ja prosessien hiilidioksidipäästöjä (CO2). Suomi ulottaa päästökaupan myös osaan pienistä kaukolämpölaitoksista. Liikenteen, asumisen sekä maatalous- ja jätesektorien päästöt ovat kaupan ulkopuolella. Markkinoiden toiminnan ja järjestelmän kustannustehokkuuden kannalta mahdollisimman laaja järjestelmä on perusteltu.
Toisella kauppakaudella (2008–2012) päästökauppa koskee seuraavia toimijoita:
| TOIMIALA |
TUOTANTOKAPASITEETTI |
| Energia-ala |
|
| polttolaitokset (lukuun ottamatta ongelma- ja yhdyskuntajätteen polttolaitoksia) |
lämpöteho yli 20 MW |
| öljynjalostamot |
|
| koksaamot |
|
| Rautametallien tuotanto ja jalostus |
|
| metallimalmien pasutus- tai sintrauslaitokset |
|
| raakarautaa tai terästä tuottavat laitokset mukaan lukien jatkuva valu |
yli 2,5 tonnia tunnissa |
| Mineraaliteollisuuden tuotantolaitoksista |
|
| sementti |
yli 500 tonnia päivässä |
| kalkki |
yli 50 tonnia päivässä |
| lasi/lasikuitu |
yli 20 tonnia päivässä |
| keraamisten tuotteiden poltto |
yli 75 tonnia päivässä tai uuni: yli 4 m3 tai 300 kg/m3 |
| Muut teollisuuslaitokset |
|
| massanvalmistus puusta tai muista kuiduista |
|
| paperin tai kartongin valmistus |
yli 20 tonnia päivässä |
Päästöoikeuksien jakaminen kaudelle 2008–2012
Suomessa päästökauppalakia (683/2004) muutettiin kauden 2008–2012 jakosuunnitelman tarpeita varten. Lakiin sisältyvät muun muassa toisen päästökauppakauden toimialakohtaiset päästöoikeuksien jakoperusteet. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö vastaa päästökauppalain sekä kansallisen jakosuunnitelman valmistelusta
Suomessa päästöoikeudet jaetaan sekä ensimmäisellä että toisella kaudella ilmaiseksi. Toisella kaudella jäsenmaat ovat voineet myös huutokaupata enintään 10 prosenttia päästöoikeuksistaan. Osa jäsenmaista onkin soveltanut huutokauppamahdollisuutta. Päästölupa Energiamarkkinavirastolta
Päästökaupan piiriin kuuluvat laitokset eivät saa toimia ilman päästökauppaviranomaisen antamaa päästölupaa. Suomessa toiminnanharjoittaja hakee kasvihuonekaasujen päästöluvan Energiamarkkinavirastolta. Lupahakemuksen tulee sisältää tietoja muun muassa käytettävästä teknologiasta, raaka-aineista, päästölähteistä sekä päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista. Lupa edellyttää, että laitos tarkkailee hiilidioksidipäästöjään luotettavasti ja toimittaa päästöraportin vuosittain.
Päästökaupan laitokset vastaavat päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista ohjeiden mukaisesti. EY:n komissio on julkaissut ohjeet päästöjen tarkkailusta ja raportoinnista. Ohjeet on uusittu päästökaupan toista kautta varten. Ennen päästöraporttien toimittamista päästökauppaviranomaiselle ne on todennettava. Todentamisesta vastaa riippumaton todentaja, joka laatii asiasta lausunnon
Päästökaupan piiriin kuuluvien laitosten tulee palauttaa päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia kerran vuodessa. Jos laitoksen päästöt ylittävät sen saamien päästöoikeuksien määrän, on laitoksen joko vähennettävä päästöjään tai ostettava markkinoilta lisää päästöoikeuksia. Vastaavasti yritys voi myydä ylimääräiset päästöoikeutensa tai säästää ne tulevien vuosien tarpeita varten
Toiminnanharjoittaja, joka ei ole palauttanut riittävää määrää päästöoikeuksia, joutuu maksamaan sakkoa. Ensimmäisellä kaudella sakon määrä oli 40 euroa hiilidioksiditonnilta, toisella kaudella 100 euroa.
Päästökaupan toisella kaudella toiminnanharjoittavat voivat hyödyntää niin sanotuilla Kioton hankemekanismeilla (yhteistoteutus, puhtaan kehityksen mekanismi) hankittuja päästövähennyksiä päästökaupan piirissä. Asiasta on tarkemmat säännöt kansallisessa jakosuunnitelmassa. Päästökauppadirektiivin uudistaminen
Komissio julkaisi tammikuussa 2008 ehdotuksensa päästökauppadirektiivin 2003/87/EY muuttamisesta. Saman vuoden joulukuussa päästiin sopuun uudesta direktiivistä osana niin sanottua ilmasto- ja energiapakettia. Kokemukset ensimmäisestä ja toisesta kauppakaudesta johtavat merkittäviin muutoksiin kolmannella kauppakaudella. Suurin syy muutosten toteuttamiselle oli tarve harmonisoida maiden päästökauppaan liittyviä toimintoja.
Huutokaupan järjestämistä koskevasta asetuksesta sekä ilmaisjaon säännöistä on tarkoitus päättää vuoden 2010 aikana niin sanotun komitologiamenettelyn mukaisesti. Lisätietoa uudistuksesta kerrotaan osiossa Päästökauppadirektiivin muuttaminen.
Lisätietoja
Yli-insinööri Magnus Cederlöf, ympäristöministeriö, puh. 050 361 6439, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|