Luontotyyppien suojelu
 |
|
|
|
Hiekkadyyni on luonnonsuojelulaissa suojeltu luontotyyppi. Hiekkadyyni Hailuodossa. Kuva: Mikko Kuusinen
|
|
Luontotyypit ovat maa- tai vesialueita, joilla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Luontotyypin syntyyn vaikuttavat muun muassa maa- ja kallioperä sekä vesiolot ja pienilmasto.
Luontotyyppejä suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Luontotyypit ja niiden muodostamat kokonaisuudet tuottavat myös monenlaisia ekosysteemipalveluja, joilla tarkoitetaan ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä.
Luontotyyppejä ja niissä tapahtuneita muutoksia on tarkasteltu kattavasti vuonna 2008 valmistuneessa Suomen ensimmäisessä luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa. Arvioinnissa oli mukana noin 400 luontotyyppiä Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä aina tunturipaljakalle saakka.
Luontotyyppejä suojellaan lainsäädännöllä sekä kansainvälisten sopimusten kautta. Suomen luonnonsuojelulaissa mainitaan yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä, muunmuassa jalopuumetsiköt, hiekkarannat ja lehdesniityt. Laajempia luontotyyppikokonaisuuksia on suojeltu kansallis- ja luonnonpuistoissa sekä muilla suojelualueilla.
Euroopan unionin luontodirektiivissä on lueteltu 69 Suomessa esiintyvää luontotyyppiä, joita suojellaan Natura 2000 -verkostolla. Metsälakiin sisältyy seitsemän erityisen tärkeää elinympäristöä ja vesilakiin neljä pienvesityyppiä, joiden ominaispiirteet vaarantavat toimet on kielletty.
Luontotyyppejä voidaan säilyttää suojelualueiden perustamisen lisäksi ottamalla luontotyypit huomioon maankäytön suunnittelussa ja hyödyntämällä luonnonvaroja kestävästi. Jo muuttuneiden luontotyyppien tilaa voidaan parantaa luonnonhoidolla ja ennallistamisella.
| |
|
 |
|
Luonnontilainen puro on metsälain
mukainen erityisen tärkeä elinympäristö.
Kuva: Mikko Kuusinen.
|
| |
|