Ympäristönsuojelun ohjauskeinot

Ympäristönsuojelun ohjauskeinoilla tarkoitetaan yleensä viranomaisten toimia, joilla ihmisten ja yritysten ympäristölle haitallista käyttäytymistä pyritään rajoittamaan tai muuten ohjaamaan.

Ympäristöhaittojen korjaamisesta ennaltaehkäisyyn

Ympäristöpoliittisessa ohjauksessa tapahtui 1980-luvulla näkökulman muutos - erityiskysymyksistä siirryttiin tarkastelemaan ympäristöä kokonaisuutena. Ohjailu kehittyi haittoja korjaavasta ympäristönsuojelusta ennaltaehkäiseviin, suoraan yhteiskunnan eri alojen toimintaan puuttuviin ohjauskeinoihin.

Viranomaisten käyttämät ohjauskeinot luokitellaan oikeudellisiin, taloudellisiin ja tiedollisiin keinoihin.

Oikeudellinen ohjaus

Perinteisesti ympäristövaikutuksia pyritään hallitsemaan edellyttämällä tietyntyyppiseltä toiminnalta ympäristölupaa. Lisäksi säädökset kieltävät tiettyjen aineiden käytön tai asettavat päästörajoituksia, edellyttävät tiettyjä teknisiä normeja tai tuottajalta jätehuoltovastuuta, asettavat käyttörajoituksia (luonnonsuojelualue, autoton keskusta) tai antavat ohjeita maankäytön suunnitteluun ja kaavoitukseen.

Taloudellinen ohjaus

Jos oikeudellinen ohjaus on enimmäkseen käskemistä ja kieltämistä, on taloudellinen ohjaus houkuttelua - ja nimenomaan rahan voimalla. Tuottaja tai kuluttaja saa palkkion toimiessaan ympäristön kannalta entistä paremmin. Taloudellisen ohjauksen keinoja ovat toisaalta verot ja maksut, toisaalta erilaiset avustukset, verotuet ja rahoitustuet yrityksille, muille elinkeinoille ja kansalaisille. Näissä keinoissa keskeistä on, että viranomainen on rahaliikenteen toisena osapuolena. Lisäksi on sellaisia taloudellisen ohjauksen keinoja, joissa viranomainen vain luo puitteet yksityisen sektorin piirissä tapahtuville maksuille. Esimerkiksi juomapullojen pantit ja päästökiintiöiden kauppa ovat tällaisia instrumentteja.

Tiedollinen ohjaus

Ympäristöongelmille on usein vaikeaa - jopa mahdotonta - löytää aiheuttajaa. Siksi on välttämätöntä, että julkishallinto käyttää muitakin kuin "kovia" keinoja ympäristöpoliittisten päämäärien tavoittelussa. Ympäristön tilan seuranta ja siitä tiedottaminen sekä monipuolinen tutkimus, koulutus ja ympäristötietoisuuden edistäminen ovat informatiivisia ohjauskeinoja. Tiedollisella ohjauksella, esimerkiksi ympäristömerkinnöillä, pyritään myös suuntaamaan kulutusta ympäristön kannalta vähemmän haitallisiin tavaroihin ja palveluihin.

Vapaaehtoiset ohjauskeinot

Viranomaisten toteuttaman ohjauksen lisäksi yritykset ja yhteisöt voivat käyttää erilaisia vapaaehtoisia, markkinapohjaisia ohjauskeinoja, jotka korostavat toimijan omaa vastuuta ympäristön tilan parantamisessa. Esimerkiksi eri toimialat ovat tehneet ministeriöiden kanssa sopimuksia energiansäästöstä. Osa yrityksistä on myös sitoutunut ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen ottamalla käyttöön EMAS- tai ISO 14001 -ympäristöjärjestelmät.