Maaperänsuojelu

Maaperä on maankuoren ylin huokoisesta materiaalista muodostuva kerros, joka koostuu mineraalipartikkeleista, orgaaninen aineksesta, ilmasta, vedestä ja eliöistä. Mineraalipartikkelit muodostuvat kallioperästä (ja sedimenteistä) kemiallisen rapautumisen ja biokemiallisten reaktioiden  seurauksena. Orgaaninen aines on tulosta maaperässä esiintyvien tai sen pinnalle joutuvien kuolleiden kasvinosien tai eliöiden hajoamisesta.  Maaperän on monimutkainen, vaihteleva ja elävä ympäristö.

Yhteiskunta on monella tavalla riippuvainen maaperästä ja sen toiminnoista. Maaperänsuojelulla turvataan maaperän ekologinen toimintakyky ja ravinnon- ja puuntuotannon kannalta olennaisen viljavuuden säilyminen. Tavoitteena on myös arvokkaiden maisema-alueiden sekä geologisesti, kulttuurihistoriallisesti tai arkeologisesti tärkeiden kohteiden säilyminen. Näin varmistetaan myös tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyödyntää maaperää omiin tarpeisiinsa.

Maaperänsuojelun tarkoituksena on

• ehkäistä ennalta maaperän vaurioitumista,
• ylläpitää maaperän arvoja elinympäristönä, luonnonvarana ja kulttuuriperinnön säilyttäjänä, sekä
• kunnostaa jo vaurioituneita alueita ja estää haittojen leviäminen.

Maaperänsuojelun ohjauskeinot ja tavoitteet

Maaperänsuojelussa käytettäviä ohjauskeinoja ovat lainsäädäntö, kaavoitus, YVA-lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi, lupakäsittely ja valvonta sekä eräät maksut ja verot.

Kansallisesti yleiset tavoitteet maaperänsuojelulle on määritelty Maaperänsuojelun tavoitteet –mietinnössä. Euroopan komissio hyväksyi ehdotuksen yhteisön teemakohtaiseksi maaperänsuojelustrategiaksi 22.9.2006. Strategia sisältää ehdotuksen maaperänsuojelun puitedirektiiviksi. Direktiivin ensimmäinen käsittely on edelleen kesken, tiettyjen maiden vastustuksen vuoksi.