Ilmansuojelu

Ilmansuojelun tavoitteena on ilmanlaatu, joka turvaa terveellisen ja viihtyisän elinympäristön ja säilyttää luonnon toimintakyvyn. 

Ilmansaasteilla monia haittoja

Ilmansaasteet saattavat happamoittaa sekä vesistöjä että maaperää, rehevöittää vesistöjä ja muodostaa haitallista alailmakehän otsonia. Kaasumaisilla ilmansaasteilla on myös haitallisia vaikutuksia terveyteen. Näitä ovat esimerkiksi typpidioksidi, otsoni sekä hiukkaset, joista haitallisimpia ovat keuhkorakkuloihin asti tunkeutuvat pienhiukkaset. 

Päästöt vähentyneet – taajamien ilmanlaadussa silti parannettavaa

Teollisuutta, energiantuotantoa ja liikennettä koskevien määrätietoisten ilmansuojelutoimien ansiosta päästöt ja happamoittava laskeuma ovat vähentyneet Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana. Herkillä alueilla laskeuma ylittää kuitenkin vielä luonnon sietokyvyn, joten happamoittavaa laskeumaa on edelleen vähennettävä.

Taajamien ilmanlaatu ei ole parantunut odotetusti, vaikka liikenteen päästöt ovat vähentyneet. Merkittävä ongelma ovat hiukkaset. Niiden pitoisuuksia ilmassa voidaan vähentää paitsi liikenteen myös teollisuuden, energiantuotannon ja pienpolton päästöjä vähentämällä sekä tehostamalla katujen puhdistusta etenkin keväisin. 

Suomen ilmanlaatua voi seurata reaaliaikaisesti valtakunnallisen verkkopalvelun avulla osoitteessa www.ilmanlaatu.fi.

Ilmansuojeluohjelma 2010

Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2002 kansallisen ohjelman, joka asettaa rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja ammoniakin vuosittaisille päästöille enimmäismäärät vuodesta 2010 alkaen. Ohjelma sisältää toimet päästöjen vähentämiseksi energiantuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja teollisuudessa sekä toimia, joilla voidaan vähentää työkoneiden, huviveneiden ja puun pienpolton päästöjä.

Kansainvälinen yhteistyö tärkeää

Ilmansuojelun tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä kansallisten toimien lisäksi, koska merkittävä osa ilmansaasteista kulkeutuu Suomeen ulkomailta.