Perinnemaisemat ja -biotoopit

Suomessa perinteisen maatalouden aikana karja laidunsi luonnonlaitumilla ja -niityillä. Pitkään jatkunut perinteinen karjatalous muovasi omaleimaiset luontotyypit eli perinnebiotoopit, joiden määrä oli korkeimmillaan 1800 -luvun loppupuolella. Sen jälkeen ne ovat maatalouspolitiikan muuttumisen myötä voimakkaasti vähentyneet ja 1990 -luvulla niittyjä ja luonnonlaitumia oli jäljellä 1800-luvun lopun tilanteesta noin prosentti eli alle 20 000 ha.

Vuonna 2009 ilmestyneessä Perinnebiotooppien hoidon tila ja tavoitteet -julkaisussa on Suomen nykyiseksi perinnemaisemien kokonaisalaksi arvioitu n. 40 000ha, joista noin 30 000ha on säännöllisen hoidon piirissä. Pääosa perinnebiotooppien hoidosta rahoitetaan maatalouden erityisympäristötuella.

Pirkanmaalla valtakunnallinen perinnebiotooppien inventointi tehtiin vuosina 1992 - 1997. Perinnebiotooppien kartoituksissa etsittiin perinteisesti laidunnettuja tai niitettyjä alueita, joita ei oltu kynnetty, kylvetty, muokattu tai käsitelty keinolannoitteilla tai torjunta-aineilla.

Pirkanmaalla 90 -luvun inventoinneissa arvokkaaksi luokiteltuja perinnebiotooppeja löytyi 308 kpl ja yhteensä 885.7 ha. Vuonna 2008 ilmestyi Pirkanmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelma, jossa perinnebiottoopeja lasketaan olevaksi 441 kpl, yhteensä 1626 ha.

Hoito-ohjelma sisältää vanhat 1990-luvun inventoidut perinnebiotoopit, uudet luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien yhteydessä löytyneet kohteet, POLKU MANSIKKAPAIKOILLE -hankkeessa inventoidut sekä Ylöjärvellä ja Hämeenkyrössä erillisten hankkeiden yhteydessä löytyneet kohteet. Hoito-ohjelmassa on esitetty perinnebiotooppien hoidon nykytila, hoidon ongelmakohdat ja jatkotavoitteet Pirkanmaalla. Hoito-ohjelmassa arvokkaat perinnebiotoopit on asetettu hoidon kiireellisyyden perusteella hoitoluokkiin ja sen tarkoituksena on kohdentaa hoitotoimet tärkeimmille kohteille ja määritellä hoitotyöstä vastaavat tahot.

Pirkanmaan kunnista lukumääräisesti eniten perinnebiotooppeja on Tampereella, Valkeakoskella, Kangasalla ja Hämeenkyrössä. Perinnebiotooppityypeistä eniten Pirkanmaalla oli metsälaitumia ja hakamaita. 1990 -luvulla perinnebiotoopeista oli laidunnuksessa lähes 80 %. Niittämällä hoidettavia alueita oli 1998 noin 2 % (21 ha). Hoito-ohjelmaa tehtäessä vuonna 2008 hoidossa oli 1233 ha eli 76% perinnebiotoopeista.

Täytyy kuitenkin muistaa, että perinnebiotooppien tilanne elää jatkuvasti. 90 -luvulla inventoiduista alueista osa on jäänyt pois laidunkäytöstä ja toisaalta maatalouden erityistuen myötä uusia alueita on saatu hoidon piiriin. Perinneympäristöjen säilyttäminen on tärkeää, koska ne ovat paitsi luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja ja monien uhanalaisten lajien elinympäristöjä, ne ovat myös tärkeä osa kulttuurimaisemaamme. Suomen uhanalaisista lajeista jo 28% esiintyy perinnemaisemilla ja uhanalaisten luontotyyppien osuus on suurin juuri perinnebiotoopeilla (93%). Perinnebiotoopit voivat olla katajaketoineen ja laiduntavine eläimineen myös ihanteellisia maatilamatkailu-, opetus- ja retkeilykohteita.

Käyttämättöminä vuosittaisen niiton ja laidunnuksen synnyttämät perinnebiotoopit umpeutuvat nopeasti. Aiemmin avoimet niityt ja valoisat hakamaat pensoittuvat ja vähitellen metsä valtaa alan. Maatalouspolitiikan yhä muuttuessa viimeisiä säilyneitä perinnebiotooppeja uhkaa toimivien tilojen ja ennen kaikkea karjan vähentyminen. Lisäksi on tavallista, että niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia laidunnetaan yhteydessä peltolaitumiin, jolloin niille siirtyy pelloilta karjan mukana rehevöittäviä ravinteita. Tällä hetkellä perinnemaisemien tila on todella huolestuttava.