Luonnonmukainen tulvasuojelu
Luonnonmukaisessa tulvasuojelussa huomioidaan valuma-alueen maankäyttö ja sen asettamat paineet uomalle ja sen tulvimiselle, mutta samalla pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon alueita, joille tulvavesi voisi jatkossakin nousta. Tulvimisherkkyydestä riippuen tulva-aluetta voidaan käyttää viljelyyn tai laiduntamiseen, mutta tulvanalaisille peltoalueille on suositeltavaa perustaa myös suojavyöhykkeitä. Suojavyöhykkeelle kehittyy yleensä muutamassa vuodessa alueelle tyypillinen tulva-alueen kasvillisuus.
Luonnollisille tulva-alueille kehittyy säännöllisten tulvien myötä omaleimaista kasvillisuutta, joka houkuttelee alueelle harvinaisiakin lajeja. Perinteisen tulvasuojelun, uomien perkauksen ja suoristamisen, myötä luontaiset tulva-alueet ovat harvinaistuneet. Tämä on puolestaan kaventanut luontaisia kulkureittejä sekä saattanut jopa lisätä alapuolisten vesistöjen tulvia.
Tulva-alueet kuuluvat luontaisena osana joki- ja purolaaksojen toimintaan ja niistä on monia hyötyjä vesistöjen vedenlaadun ja vesiluonnon monimuotoisuuden kannalta. Joki- ja purolaaksojen tulva-alueita muodostuu etenkin vähäjärvisiin vesistöihin, joissa ei muutoin ole virtaamavaihteluita tasaavia laajempia vesialueita.
Kohteissa, joissa tulvia on tarpeen vähentää, tulee selvittää, missä määrin joen luontaiseen käyttäytymiseen kuuluva tulviminen voidaan säilyttää osana joen luonnollista hydrologista vaihtelua ja jokiluonnon monimuotoisuutta ilman, että asukkaille aiheutuu vaaraa tai rantapeltojen käytölle kohtuutonta haittaa. Tulva-alueiden säilyttäminen on suositeltavinta suhteellisen kapeina vyöhykkeinä sellaisten uomien varressa, jotka sijaitsevat selkeissä jokilaaksoissa.
Niillä alueilla, missä tulvasuojelu on tarpeen ja missä luontaisia tulvametsiä, -kosteikkoja ja -niittyjä ei enää esiinny, voidaan harkita myös uusien tulva-alueiden luomista tai vanhojen tulva-alueiden ennallistamista. Tulvavesien pidättäminen valuma-alueella
Luonnonmukaisessa tulvasuojelussa valuma-aluetta tarkastellaan kokonaisuutena ja tulvahuippujen korkeutta pyritään vähentämään lisäämällä valuma-alueella sellaisia alueita, joille vesi saa tulva-aikana nousta. Tulvimista voidaan palauttaa esimerkiksi suoalueille, entisille tulvaniityille tai viljelykäytöstä poistuneille peltoalueille. Tulvavesien pidättämiseksi valuma-alueella voidaan lisäksi ennallistaa metsäojitusalueita, vesittää käytöstä poistettuja turvetuotantoalueita, säädellä suo- ja metsäalueiden valuntaa tai rakentaa kosteikkoja, pintavalutuskenttiä tai laskeutusaltaita. Tulvapenkereet, -tasanteet ja -uomat
Jos uoman luontaiselle tulvimiselle ei ole mahdollista antaa tilaa esimerkiksi läheisen asutuksen vuoksi, tulevat kysymykseen perinteiset tulvasuojelutoimenpiteet kuten pengerten rakentaminen tai uoman perkaukset. Tulvapenkereet ovat suositeltavampia kuin uoman perkaukset. Penkereet kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas uomasta, jolloin niiden väliin jää normaalilla vedenkorkeudella tulvabiotooppina tai viheralueena palveleva tulva-alue.
Uomien perkaamista voidaan välttää rakentamalla uomalle 2-tasoinen poikkileikkaus, jossa alivesiuoman yläpuolelle tehdään tulvatasanne, jolle uoman vedenpinta pääsee nousemaan keskivedenkorkeuksilla sekä tulva-aikoina. Kapeammilla uomilla, kuten puroilla, tulvatasanne voidaan rakentaa toispuoleiseksi, jolloin uoman toinen ranta jätetään koskemattomaksi. Eroosioriskin pienentämiseksi tulvatasanteen tulisi olla mieluiten matalan ja taipuisan kasvillisuuden peittämä.
Tulva-alueiden tulvimistaipumusta, kuten tulvien esiintymisen yleisyyttä ja kestoa, sekä tulvakorkeutta voidaan lisätä uomiin tehtävillä pohjakynnyksillä tai uoman kavennuksilla, joilla voidaan lisätä myös kesäaikaisia alivedenkorkeuksia.
Erillisiä tulvauomia voidaan rakentaa muulle tulvasuojelulle vaihtoehtoisena tai täydentävänä keinona. Erityisen hyvin nämä sopivat alueelle, jossa jokien ranta-alueet ovat tulvasedimenttien kasautumisen takia kehittyneet joen taustamaastoa korkeammiksi, jolloin tulva leviää laajalle tulvatasangolle. Tulvauoman etuna jokivarren pengertämiseen nähden voi olla mahdollisuus yhdistää tulvauomaan alavia, jo luontaisesti kosteikkotyyppisiä alueita. Tulvauoman avulla voidaan myös paremmin säästää pääuoman arvokkaita osuuksia ja välttää korkeita penkereitä uoman varressa.
|