Muut merkittävät kulttuuriympäristökohteet
Maailmanperintökohteet
Maailmanperintökohteet ovat UNESCOn vuonna 1972 hyväksymän kansainvälisen yleissopimuksen mukaisia. Sopimuksen tavoitteena on yleismaailmallisesti merkittävän kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyminen tuleville sukupolville. Näiden kohteiden varsinainen suojelu toteutetaan kansallisella lainsäädännöllä. Esitys suomalaisen kohteen ottamisesta maailmanperintöluetteloon tehdään Museoviraston valvonnassa, ympäristöministeriö vastaa luontokohteista. Hyväksymisen ratkaisee Maailmanperintökomitea. Suomen maailmanperintökohteita ovat Suomenlinna (liitettiin maailmanperintöluetteloon 1991), Vanha Rauma (1991), Petäjäveden vanha kirkko (1994), Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (1996), Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue (1999), Struven ketju (2005) ja Merenkurkun saaristo (2006).
Kartta pitää sisällään maailmanperintökohteet. Maailmanperintökohteista hyvin pienet alueelliset kohteet on muutettu pistemäiseksi, jotta ne erottuvat koko maan mittakaavassa, vain merenkurkun kohteet on jätetty aluemaisiksi.
Rautatiesopimuskohteet
Rautateiden asemaympäristöjen suojelua koskee omistajien, ympäristöministeriön ja Museoviraston sopimus menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi (1998). Kohteet ovat tämän toimialan parhaiten säilyneitä esimerkkejä. Suojeluesitystä toteutetaan omistajien, ympäristöministeriön ja Museoviraston sopimuksella, joka kattaa 85:ssa kunnassa sijaitsevat 115 rautatiealuetta, yhteensä 872 rakennusta.
Kartta pitää sisällään Rautatiesopimuskohteet. Pienet aluemaiset kohteet, jotka eivät ole päällekkäisiä jo olemassa olevien pistemäisten kohteiden kanssa, on muutettu pisteiksi, jotta ne erottuvat koko maan mittakaavassa.
|