Nanoteknologia ja nanomateraalit
Nanoteknologia hyödyntää materiaaleja, joilla on vähintään yksi ulottuvuus 1-100 nanometrin välillä. Nanoteknologia on nopeasti kehittyvää ja siltä odotetaan paljon monilla tuotannonalueilla. Nykyään teollisesti valmistettuja nanohiukkasia käytetään jo yleisesti esimerkiksi lääkkeissä, aurinkovoiteissa, vaatteissa sekä maaleissa ja muissa pintakäsittelyaineissa. Miksi nanomateriaaleja käytetään?
Nanohiukkasten kokoluokassa aineiden kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet poikkeavat oleellisesti niin sanottujen tavanomaisten materiaalien ominaisuuksista. Nanomateriaalit eivät kuitenkaan ole ominaisuuksiltaan ja vaikutuksiltaan yhtenäinen ryhmä.
Nanomateriaalien mahdollisiin hyötyihin lukeutuvat esimerkiksi uusiutuvan energian ja vedenpuhdistuksen sovellutukset sekä entistä kestävämpien, mutta samalla kevyempien materiaalien valmistus. Toisaalta nanohiukkasten erityisominaisuudet herättävät myös kysymyksiä niiden mahdollisista haittavaikutuksista ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Nanomateriaalit ympäristössä
Tutkimuksissa on kyetty osoittamaan, että kuluttajatuotteista vapautuu nanomateriaaleja käytön aikana. Nanomateriaalien käyttäytymistä ja muuntumista ympäristössä on kuitenkin varsin hankalaa tutkia. Nanomateriaalien testauksissa on havaittu joitakin haittavaikutuksia, mutta yhtenäisten menetelmien puuttuessa tämänhetkinen tieto on hajanaista ja johtopäätösten tekeminen ennenaikaista.
Nanomateriaalien toksisten vaikutusten lisäksi on riskinarvioinnissa huomioitava myös niiden epäsuorat vaikutukset, joiden seurauksena tunnettujen ympäristökemikaalien haittavaikutukset saattavat kasvaa. Ympäristöpitoisuuksien mittaaminen ja altistuksen osoittaminen ympäristöolosuhteissa kärsivät sopivien analyysitekniikoiden puutteesta.
On selvää, että nanohiukkasia sisältävät tuotteet tulevat muuttamaan jätteiden käsittelyä. Esimerkiksi nanomateriaalia sisältävää jätettä voidaan joutua kierrättämään muusta materiaalista erillään. Nanohiukkaset voivat haitata myös jätevesien käsittelyä: esimerkiksi nanomuotoinen hopea voi jätevedenpuhdistamolle joutuessaan tappaa jätevettä puhdistavia mikrobeja. Nanomateriaalien sääntelystä
Teknologian kehittyessä nopeasti nanomateriaalien ja -tuotteiden turvallisuuden arviointi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nanomateriaalien turvallisuutta koskeva ohjeistus on vasta kehitteillä, samoin kuin luokittelua koskevat periaatteet. Perinteisten kemikaalien turvallisuuden arviointiin tarkoitettuja ohjeita päivitetään nanomateriaaleja varten (OECD:n testiohjeet, REACH).
Nanomateriaalien valmistusta ja käyttöä koskevaa turvallisuussääntelyä ei vielä ole, vaikka tuotteita on ollut markkinoilla jo useita vuosia. Koska pakotteita ei ole ollut, on sekä kuluttajien että viranomaisten tiedonsaanti teollisuuden vapaaehtoisen tiedottamisen varassa. Osittain tästäkin johtuen ei ole mahdollista tehdä luotettavia arvioita ihmisten tai ympäristön altistumisesta nanomateriaaleille. Euroopan komission kosmetiikka-asetus (EC 1223/2009; voimaantulo 11.1.2010) on ensimmäinen jäsenmaita velvoittava asiakirja, jossa nanomateriaalit on käsitelty omana artiklanaan (#16). Tämä asetus tulee korvaamaan siirtymäkauden jälkeen EU:n kosmetiikkaa koskevan lainsäädännön. SYKE vahvistaa nano-tutkimusta
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tavoitteena on vahvistaa asiantuntemusta nanoteknologiaan perustuvien nanomateriaalien ympäristövaikutuksista sekä niiden hyödyntämismahdollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi tavoitteena on rakentaa ja kehittää yhteistyöverkostoa järjestämällä mm. seminaareja ja koulutustilaisuuksia.
Nanoteknologian tutkimuksessa voidaan hyödyntää laajasti SYKEn eri alojen asiantuntemusta mm. ympäristövaikutuksista, elinkaariarvioinnista, mittaustekniikoista, ympäristöteknologiasta ja yhteiskuntapolitiikasta. Tutkimus- ja yhteistyöhankkeita
- Elinkaarimetodiikkojen foorumi yritysten päätöksenteon tueksi (FINLCA) (2008-2011)
- Esiselvitys teollisesti valmistettujen nanopartikkelien määrittämisestä ympäristönäytteistä (2009-2010)
- Kuluttajakemikaalien ja nanomateriaalien esiintyminen ja vaikutukset (2011)
- Nesteliekkiruiskutettu nanopäällyste joustaville ratamateriaaleille 2 (NANORATA 2; 2011-2014).
- Teollisesti valmistettujen metallisten nanohiukkasten käyttäytyminen ja vaikutukset Suomen ympäristöolosuhteissa (2010-2012)
- Uusien teknologioiden arviointi ja paremman sääntelyn simulointi (SEBEROC; 2010-2011)
Julkaisuja
Lisätietoa
Erikoistutkija Markus Sillanpää, SYKEn laboratoriot
Projektipäällikkö Timo Jouttijärvi, SYKEn kulutuksen ja tuotannonkeskus
Yksikönpäällikkö Pirjo Sainio, SYKEn laboratoriot
Erikoistutkija Eija Schultz, SYKEn laboratoriott
Erikoistutkija Helena Valve, SYKEn ympäristöpolitiikkakeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|