Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelu

Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamia maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden (lumo-) yleissuunnitelmia on tehty valtakunnallisesti vuodesta 2001 lähtien. Ensimmäinen Lapissa toteutettu lumo-yleissuunnitelma tehtiin vuonna 2004 Ylitornion Kainuunkylään ja Pekanpäähän, jotka sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella.  Vuoden 2005 suunnittelualueena olivat Sallan Kelloselän ja Aatsingin kylät itärajalla. Vuonna 2006 yleissuunnittelua tehtiin Kemijärven Luusuassa ja Juujärvellä, joka on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.

Vuonna 2007 lumo-yleissuunnitelma tehtiin Sallan Saijaan, johon perustettiin samana vuonna Lapin ensimmäinen luonnonsuojelulain mukainen maisema-alue.  Samana vuonna laadittiin lumo-yleissuunnitelma  Rovaniemelle laskevaan Ounasjoen suistoon, jossa on arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja laajat Natura 2000 –alueet.

Monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnittelu uutena vuodesta 2008 lähtien

Vuonna 2008 lumo- ja kosteikkoyleissuunnitelma laadittiin Tervolan maatalousvaltaisille alueille ja vuonna 2009 Tornioon. Suunnittelussa kartoitettiin perinnebiotooppien ja lumo-kohteiden lisäksi ensimmäistä kertaa arvokkaita kosteikkoja ja mahdollisia kosteikkojen kunnostus- tai perustamiskohteita.

Vuonna 2010 lumo- ja kosteikkoyleissuunnitelma tehtiin Kemijärven ja Pelkosenniemen kuntiin. Suunnittelu kohdistui Kemijokivarren maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien kylien maatalousvaltaisille alueille. Vuonna 2011 yleissuunnittelualueena oli Simon maaseutuvaltaiset kylät.  

LUMO-yleissuunnittelualueen avointa viljelymaisemaa Kemijärven Vuostimossa. Kuva: Merja Lipponen

Yleissuunnittelun tavoitteita

Lumo-yleissuunnittelun tavoitteena on löytää maatalousympäristön luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet, tuoda ne maanomistajan tietoon sekä innostaa käytännön hoitotöihin. Toimenpiteiden toteuttaminen on aina vapaaehtoista. Suunnitelmassa esitettyjen yleisten hoito-ohjeiden ja kohdekuvauksista ilmenevien tarkempien hoitosuositusten avulla maanomistaja voi kunnostaa tilansa luontokohteita tavalla, joka edistää luonnon monimuotoisuutta.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet ovat yleensä pellon ulkopuolisia alueita, esimerkiksi perinteisesti laidunnettuja tai niitettyjä niittyjä, metsälaitumia tai hakamaita, erilaisia reunavyöhykkeitä, metsäsaarekkeita, pientareita, kosteikkoja tai uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja. Näiden, usein avoimien tai puoliavoimien, ympäristöjen hoitona ja kunnostuksena toimivat parhaiten laidunnus, raivaus ja niitto sekä näiden erilaiset yhdistelmät. Hoidon yleisin tavoite on umpeenkasvun estäminen. Hyvin suunnitellun hoidon avulla kohteiden monimuotoisuusarvot säilyvät.

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta lisäävät myös kosteikot ja pelloille perustettavat suojavyöhykkeet. Nämä ovat tärkeitä vesiensuojelullisia keinoja, joiden avulla voidaan merkittävästi vähentää maatalouden vesistöille aiheuttamaa kuormitusta. Peltoviljely kuormittaa vesistöjä lannoitetusta maaperästä huuhtoutuvien ravinteiden ja vesistöihin kulkeutuvan kiintoaineen kautta. Peltoviljelyn lisäksi maatalouden vesistökuormitusta aiheutuu myös kotieläintuotannosta. Kosteikkojen avulla vedestä pidättyy ravinteita kosteikkoon laskeutuvan kiintoaineksen kautta. Kosteikkojen perustamisen tavoitteena on vähentää vesien rehevöitymistä ja ruoppaustarvetta sekä luoda riistalle soveliaita elinympäristöjä. Kosteikkoyleissuunnittelussa etsitään kosteikoille soveliaita perustamispaikkoja.

Kohteiden hoitoa voidaan rahoittaa erityistukien avulla

Rahoitusta kohteiden hoitoon ja perustamiseen voi hakea maatalouden ympäristötukeen sitoutunut viljelijä maatalouden ympäristötuen erityistukien kautta. Erityistuilla voidaan korvata alueiden hoidosta syntyneitä kustannuksia ja tulonmenetyksiä. Yleissuunnitelma toimii pohjana tarkemmissa erityistukien hakuun liittyvissä kohdekohtaisissa hoitosuunnitelmissa. Yleissuunnitelmassa esitettyjen hoitotoimenpiteiden toteutus on kuitenkin aina vapaaehtoista.

Kohteiden hoitoon soveltuvia erityistukimuotoja on yhteensä neljä: perinnebiotooppien hoito, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen, monivaikutteisen kosteikon hoito ja suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito. Uutta ei-tuotannollisten investointien tukea voi hakea kosteikon perustamiseen sekä perinnebiotoopin kunnostamiseen.

Maisemanhoidosta kiinnostuneet rekisteröityneet yhdistykset voivat hakea em. tukimuotoja lukuun ottamatta suojavyöhyketukea. 

Lumo- ja kosteikkoyleissuunnitelmat on toteutettu yhteistyössä paikallisten viljelijöiden ja asukkaiden, kuntien ja kaupunkien viranomaisten, TE-keskuksen (1.1.2010 alkaen tehtävät ELY-keskuksessa), Pro-Agria Lapin ja tuottajajärjestöjen kanssa. Sivun oikeasta laidasta löytyvät linkit tehtyihin lumo- ja kosteikkoyleissuunnitelmiin Lapissa.

Lisätietoja:

Luonnonsuojelupäällikkö Ari Neuvonen, puh. 0295 037 452, 
etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi [ari.neuvonen]

Projektikoordinaattori Marjut Kokko, puh. 0295 037 380, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi [marjut.kokko]