DDT
Käyttö ja päästöt
DDT:ä käytettiin laajalti toisen maailman sodan aikana ja sen jälkeenkin hyönteisten torjunta-aineena niin pellolla kuin metsässä sekä asunnoissa, varastoissa ja eläinsuojissa. DDT:n käyttö on suurelta osin loppunut 1970 luvun aikana, mutta sitä käytetään edelleen malarian ja muiden hyönteislevintäisten tautien torjunnassa kehitysmaissa. DDT on kielletty yli 30 maassa ja lisäksi sen käyttöä on tiukasti rajoitettu yli 30 muussa maassa. Suomessa DDT:n käyttö kiellettiin vuonna1976.
DDT:n käyttö yhteensä Suomessa vuosina 1953 - 1977
| Torjunnan kohde |
tonnia |
Viimeinen
käyttövuosi |
| Pelto- ja puutarhaviljely |
149,02 |
1972 |
| Metsäkäytössä |
25,77 |
1975 |
| Asunnoissa, varastoissa ja kotieläinsuojissa |
62,89 |
1976 |
| Yhteensä |
237,68 |
|
DDT:n tuotanto joissakin maissa yhteensä vuosina 1960 - 1973
| Maa |
tonnia |
| Yhdysvallat |
284 500
|
| Neuvostoliitto |
63 700
|
| Italia |
30 000
|
| Ranska |
60 000
|
| Itä- ja Länsi-Saksa |
51 500
|
| Romania |
24 700
|
| Unkari |
8 300
|
| Jugoslavia |
7 000
|
| Tsekkoslovakia |
3 800
|
| Intia |
21 200
|
Vuonna 1981 oli DDT:n tuotanto EU:ssa vielä 9500 tonnia. Vuonna 1993 ei DDT:n tuotantomäärä ylittänyt missään EU:n jäsenmaassa 1000 tonnia ja myös tuonti jäi 1000 tonnin alapuolelle. DDT:n arvioitu kokonaistuotantomäärä maapallolla on 1,36 milj. tonnia. Terveysvaikutukset
DDT on akuutisti myrkyllistä nieltynä. Lisäksi pitkäaikainen altistus DTT:lle voi aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle. DDT ja sen hajoamistuotteet varastoituvat rasvakudoksiin. DDT on luokiteltu mahdollisesti syöpävaaralliseksi. DDT ja sen hajoamistuotteet voivat hajottaa sukupuolihormoneita ja vaikuttaa maksan entsyymeihin. Ympäristövaikutukset
DDT liukenee erittäin niukasti veteen (vesiliukoisuus on 0,001 - 0,006 mg/l/25 ŗC), mutta hyvin useimpiin orgaanisiin liuottimiin. Pintamaasta se voi haihtua ja kulkeutua ilmassa pitkiäkin matkoja. DDT:n hajoamistuotteita ovat DDD ja DDE. DDT ja sen hajoamistuotteet ovat erittäin pysyviä. Puoliintumisajaksi on DDT:lle saatu maaperässä noin 16 vuotta. DDT sitoutuu helposti sekä maa-ainekseen että sedimenttiin. DDT ja sen hajoamistuotteet ovat erittäin kertyviä (DDT:n log Kow-arvo 4,9 - 6,9). Niiden kertymistä eliöihin tapahtuu suoraan mutta myös ravintoketjun kautta. Kokeellisesti mitatuiksi BCF-arvoiksi on saatu kaloilla jopa 154 000. DDT on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Sen akuutit LC50-arvot ovat kalalle 0,001 - 0,060 mg/l (96 h) ja vesikirpulle 0,0003 - 0,012 mg/l (48 h). Viherlevän kasvu ja fotosynteesi voi estyä jo pitoisuudessa 0,1 µg/l. DDT:n pitoisuudella 0,5 µg/l on vaikutuksia vesikirpun lisääntymiseen. DDT on akuutisti myrkyllistä linnuille ja sen hajoamistuotteen DDE:n on todettu ohentavan linnunmunien kuorta, mikä on voinut johtaa lisääntymisen heikentymiseen.
Sivun alkuun
|