Puron ongelmien tunnistaminen maastossa
Ihminen on toiminnallaan muuttanut voimakkaasti purojen ja niiden valuma-alueiden tilaa. Haitalliset aineet kulkeutuvat puroja pitkin valuma-alueelta suurempiin vesistöihin ja Itämereen. Suurin osa maamme purovesistöistä on suoristettu maankuivatuksen tarpeisiin. Perkaukset muuttavat puron rakenteen yksipuoliseksi ja puron aikaisemmin rikas kasvi- ja eläinlajisto taantuu tai katoaa kokonaan. Lisäksi maa- ja metsätalous sekä rakennetuilta alueilta valuvat hulevedet kuormittavat puroja heikentäen niiden vedenlaatua ja lisäten eroosiota ja liettymistä puroissa ja niiden alapuolisissa vesistöissä. Huono vedenlaatu
Purojen vedenlaadun heikkenemiseen on useita syitä. Yleisimpiä kuormittajia ovat metsä- ja etenkin maatalous, jonka seurauksena puroihin joutuu runsaasti ravinteita ja kiintoainetta. Rakennetuilla alueilla purojen vedenlaatua heikentävät niihin aika-ajoin johdettavat hulevedet. Yhdyskuntarakenteen tiivistyessä myös puroihin kohdistuvat riskit (esim. jätevedenpuhdistamoiden ja -pumppaamoiden ylivuodot) kasvavat. Purojen vedenlaadussa voi olla myös luontaisia ongelmia maaperän ominaisuuksista johtuen. Kallioalueilta tulevat vedet tai Pohjanmaalla alunamaat voivat aika-ajoin aiheuttaa happamuuspiikkejä puroon.
 Peltoalueilta tuleva kiintoainekuormitus heikentää puron veden laatua.
Kuva: Liisa Laitinen
Huonon veden laadun tunnistaminen:
- haju
- muutos veden värissä
- limoittuminen
- runsaasti leviä ja kasvillisuutta
|
Veden vähäisyys käytön takia
Purovesistöt voivat kärsiä veden vähäisyydestä, jos uoma on perattu tai syöpynyt huomattavasti luontaisia mittasuhteitaan suuremmaksi tai puron vettä käytetään esim. kasteluun. Veden vähyys aiheuttaa ongelmia uoman eliöstölle, varsinkin, jos uoma alivirtaamien aikaan kuivuu kokonaan. kriittisiä vuodenaikoja ovat Etelä-Suomessa kesän hellejaksot, Pohjois-Suomessa virtaamat ovat pienimmillään yleensä talvikuukausina.
Kasteluveden otto saattaa hellejaksojen aikana kuivattaa puron kokonaan.
Kuva: Auri Sarvilinna
Käytöstä johtuvan veden vähäisyyden tunnistaminen:
- veden vähyys tai uoman osittainen kuivuminen alivirtaaman aikaan
- purosta tapahtuu veden ottoa
|
Eroosio
| |
|
  |
|
Veden virtaus syövyttää puron
penkkaa. Kuva: Liisa Laitinen
|
| |
Maa-aineksen irtoamiseen, kulkeutumiseen ja kasautumiseen liittyvät ongelmat voidaan jaotella kolmeen eri vaiheeseen. Ensimmäisenä on pelloilla tai metsäojitusalueilla tapahtuva pintamaan eroosio. Kiintoaine ja sen mukana kulkeutuvat ravinteet kulkeutuvat sadeveden mukana pintavaluntana puroon, jossa ne aiheuttavat veden samentumista ja rehevöitymistä. Metsäojitusalueilta puroon päätynyt hiekka voi paikoin peittää alleen koko puron pohjan elinympäristöineen.
Uomaeroosiolla tai syöpymisellä tarkoitetaan veden virtauksen puron uomasta irrottamaa maa-ainesta, jota purossa virtaava vesi kuljettaa mukanaan joko veteen sekoittuneena tai pohjakulkeumana. Uoman suvantokohdissa virtaus hidastuu ja veden mukana kulkeva kiintoaine alkaa kasautua uoman reuna-alueille tai pohjaan aiheuttaen uoman liettymistä.
Eroosion tunnistaminen:
- puron vesi on sameaa
- penkat ovat osittain paljaat tai sortuneet
- uoman on tasaisen matala ja kauttaaltaan kiintoaineen (hiekka, savi, orgaaninen aines) peitossa
- puron mukana kulkeutuu runsaasti maa-ainesta, joka kasautuu virtauksen hidastuessa suvantokohtiin
|
Liettyminen ja umpeenkasvu
| |
|
 |
|
Kuva: Tuula Näreaho
|
| |
Purouoman umpeenkasvu on yleensä seurausta uoman liettymisestä. Suvantomaisilla osuuksilla virtaus ei kykene pitämään puhtaana luontaisia mittasuhteitaan leveämmäksi kaivettua uomaa. Uoma liettyy, sen vesisyvyys alenee ja vesikasvit alkavat levittäytyä uoman pohjalle.
Liettyminen ja umpeenkasvu heikentävät uoman vedenjohtokykyä, joka voi johtaa tulvaongelmien syntymiseen esimerkiksi peltoalueilla.
Liettymisen/umpeenkasvun tunnistaminen:
- uomassa runsaasti kasvillisuutta
- vesisyvyys pieni, vesi seisovaa ja mahdollisesti pahanhajuist
- aliveden aikaan uoma saattaa kuivua kokonaan
- uoman pohjalla runsaasti liejua, jos kokeilet kepillä uoman pohjaa, keppi uppoaa syvälle
|
Uoman yksipuolisuus
| |
|
 |
|
Kuva: Unto Tapio
|
| |
Yleensä vedenjohtokyvyn parantamiseksi tehty puron perkaus, suoristaminen ja kasvillisuuden poisto yksipuolistaa sekä uoman rakennetta että virtausolosuhteita. Elinympäristöjen vähetessä myös puron lajisto taantuu.
Perkaukset hävittävät elinympäristöjä myös uoman lähiympäristöstä katkaisemalla vuorovaikutuksen uoman ja sen luontaisen tulva-alueen välillä. Tulva-alueet kuivuvat ja niiden tyypillinen lajisto katoaa alueelta.
Uoman yksipuolisuuden tunnistaminen:
- uoma on suora, tasasyvyinen ja tasalevyinen
- uomasta löytyy vain vähän uoman rakennetta monipuolistavia elementtejä, kuten kiviä tai puuainesta
- vesisyvyys usein vähäinen ja alivirtaamilla uoma saattaa kuivua
|
Tulvaongelmat
Suomen ilmasto-olosuhteissa tulvahuiput osuvat keväälle lumien sulamisajankohtaan sekä syksylle syyssateiden ollessa rankimmillaan. Tulvimista voi esiintyä myös kesällä ja talvella poikkeuksellisen voimakkaiden sateiden aikana. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien lämpimien talvien on arvioitu lisäävän talviaikaisten tulvien määrää.
Tulviminen on luonnollinen osa puron ekologiaa. Purojen tulva-alueille on kehittynyt oma ainutlaatuinen lajistonsa, joka on tulva-alueiden hävitessä voimakkaasti taantunut. Purojen luontainen tulvadynamiikka voi aiheuttaa ongelmia maa- ja metsätalousalueilla sekä rakennetuilla alueilla, jossa puron luontaiselle tulvimiselle on harvoin tarpeeksi tilaa. Purojen perkaus lisää virtaaman ääriolosuhteita, joten perattujen purojen tulvahuiput voivat jopa kasvaa luonnontilaisiin uomiin verrattuna. Lisäksi puroihin johdettavat hulevedet ja valuma-alueen maankäytössä tapahtuneet muutokset voivat hetkellisesti kasvattaa virtaamia huomattavasti. Peltoalueilla tulviminen on usein seurausta uoman liettymisestä ja umpeenkasvusta tai eloperäisillä mailla maan painumisesta.
 |
|
Tierummut voivat padottaa vettä ja aiheuttaa tulvia. Kuva: Juha Salonen
|
Tulvaongelman tunnistaminen:
- ongelma koskee lähinnä viljelykäytössä olevia peltoalueita
- puro tulvii ympäröivään maastoon muulloinkin, kuin normaalien tulvahuippujen aikaan
- vesi seisoo pelloilla
|
Huom!
- Jos puro ja sitä ympäröivä alue on luonnontilassa, tulviminen kuuluu puron normaaliin ekologiaan, eikä tulvimiseen ole syytä puuttua.
- Talousmetsä kestää jonkin verran tulvimista, joten metsätalousalueella tulvien poisto on usein tarpeetonta.
Läpikulkua haittaavat rakenteet
Purovesistöissä on runsaasti erilaisia rakenteita, jotka estävät eliöstön vapaan liikkumisen vesistön osasta toiseen. Vanhat myllypadot, pienvesivoimalaitokset, vanhat uittorakenteet ja huonosti asennetut tierummut estävät edelleen monin paikoin eliöstön kulkua. Jos vaellusta haittaavia rakenteita ei voida kokonaan purkaa, ne voidaan poistaa joko osittain tai kiertää luonnonmukaista ohitusuomaa tai erilaisia kalatieratkaisuja käyttämällä.
Esteetön pääsy vesistön osasta toiseen on tärkeä tekijä purojen, jokien ja järvien muodostamassa ekologisessa kokonaisuudessa. Vaeltaville lajeille, kuten monille lohikaloille tämä on elinehto. Vaellusesteiden poisto on erittäin tärkeä osa virtavesien kunnostuksen kokonaisuutta. Latvapuron kalataloudellisesta kunnostuksesta saatavat hyödyt jäävät vähäisiksi, jos halutut kalalajit eivät pääse edes nousemaan kunnostetulle alueelle.
Liian korkealle asennetut tierummut estävät eliöstön liikkumisen puron osasta toiseen. Kuva: Liisa Laitinen
Läpikulkua haittaavan rakenteen tunnistaminen:
- uomalinjauksen katkaisee rakenne, jonka läpi tai ohi eliöstö ei pääse kulkemaan
- tierumpu on asennettu väärin, jos rummun ja puron pinnan väliin jää ilmaa tai vesisyvyys rummussa on niin matala, että kala ei kykene uomaan siitä läpi
|
Huom! Jos vaellusesteet ovat luontaisia esim. jyrkkä, kallioinen koski, uoman muuttamista esteettömäksi on harkittava tarkoin. Tällöin on otettava huomioon uoman eristyneillä osilla elävän lajiston elinympäristö ja arvo.
| |
|
 |
|
Ihmisen toiminnan jälkiä Monikonpurolla
Espoossa. Kuva Henrik Kettunen
|
| |
Roskaantuminen
Purovesistöjen roskaantuminen on yleinen ongelma taajama-alueilla ja niiden läheisyydessä. Roskaantumisesta aiheutuva maisemallinen haitta on ilmiselvä. Lisäksi erilaisista puroon heitetyistä romuista ja jätteistä saattaa vapautua haitallisia aineita vesistöihin ja maaperään. Erityisen haitallisia ovat esimerkiksi vanhat tynnyrit, kanisterit tai koneiden osat, jotka saattavat sisältää myrkyllisiä aineita.
Huom! Luonnontilaisessa purossa kaatuneita puita, oksia tms. voi olla hyvinkin runsaasti ja puron yleisilme voi näyttää "roskaiselta". Jos kyseessä on kuitenkin luonnosta peräisin oleva puuaines, puut ovat tärkeä osa puron ekosysteemiä eikä niitä saa poistaa. Jos uomassa oleva materiaali estää eliöstön kulun, niitä voidaan varovasti avata.
Roskaantumisen tunnistaminen
- purossa on sinne kuulumattomia esineitä ja asioita, jotka ovat peräisin ihmisen toiminnasta
|
|