Metsien suojelu
| |
Tiukasti suojellut metsät
eri metsäkasvillisuusvyöhykkeillä
|
 |
|
Suojellun metsä- ja kitumaan osuus
metsäkasvillisuusvyöhykkeiden lohkoilla
VMI8:n (1986–1994) mukaan. (Lähde:
Virkkala, R., Korhonen, K. T., Haapanen,
R. & Aapala, K. (2000). Taulukko 6.
|
| |
Suomen metsämaasta on suojeltu 8,9 prosenttia (2005). Metsämaasta 4,5 prosenttia on tiukasti suojeltu, eli näillä alueilla ei harjoiteta metsätaloutta.
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus
Metsien lisäsuojelun tarve on suurin eteläisessä Suomessa, jossa suojeltujen metsien määrä on huomattavasti pienempi kuin muualla maassa. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO pyrkii yhdistämään metsien monimuotoisuuden suojelun ja hoidon sekä talouskäytön. Ohjelmalla on muun muassa kehitetty vapaaehtoisia keinoja monimuotoisuuden turvaamiseksi yksityismetsissä.
METSO-ohjelmaa koordinoi ympäristöministeriö yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Ohjelma kattaa vuodet 2008-2016. Tätä ennen toteutettiin kokeiluvaiheen METSO-ohjelma vuosina 2003-2007.
Suojelualueet
Metsiä on suojeltu perinteisesti perustamalla luonnonsuojelualueita. Metsiä sisältyy valtakunnallisiin suojeluohjelmiin: kansallis- ja luonnonpuisto-ohjelmaan sekä rantojen, lehtojen, harjujen, soiden ja vanhojen metsien suojeluohjelmiin.
Suomen laajimmat metsien luonnonsuojelualueet ovat Urho Kekkosen kansallispuisto (metsämaata 1 162 km²) sekä Lemmenjoen kansallispuisto (metsämaata 911 km²).
Erämaalain nojalla pohjoisimpaan Suomeen on perustettu 12 erämaa-aluetta. Erämaa-alueiden kokonaispinta-ala on 14 877,7 km² , josta metsämaata on 1 625,7 km².
Ulkoilulain nojalla on perustettu seitsemän valtion retkeilyaluetta. Metsää on myös useimmilla Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla. Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos ovat perustaneet omilla päätöksillään suojelualueita. Myös yksityismailla on runsaasti metsäisiä suojelualueita mailleen.
Luonnonsuojelulaissa on nimetty suojeltuja arvokkaita elinympäristöjä, ns. luontotyyppejä. Metsäisiä luontotyyppejä ovat luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt, tervaleppäkorvet ja lehdesniityt. Näitä luontotyyppejä ei saa muuttaa tavalla, joka vaarantaa niiden ominaispiirteet.
Suojelu tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on rajannut luontotyypin alueen maastoon ja tehnyt virallisen rajauspäätöksen. Lain kriteerit täyttävät metsäiset luontotyypit ovat harvinaisia ja usein pienialaisia.
Valtaosaa Suomen suojelualueista hallinnoi Metsähallitus.
Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä
Valtaosa Suomen metsistä on talousmetsiä. Suojelualueiden perustamisen rinnalla metsien monimuotoisuuteen vaikuttaakin ratkaisevasti se, kuinka talousmetsiä käsitellään.
Maa- ja metsätalousministeriö vastaa Suomen metsäpolitiikasta. Metsähallitus hoitaa valtion talousmetsiä maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa.
|