Luontotyyppien suojelu

Luonnonsuojelulaissa mainitaan yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä. Tavoitteena on niiden luonnonarvojen säilyttäminen myös talouskäytössä olevilla alueilla. Näiden, yleensä hyvin pienialaisten ja tarkasti määriteltyjen kohteiden luonnonarvojen säilyttäminen ei läheskään aina edellytä alueiden jättämistä koskemattomiksi. Eräiden luontotyyppien, kuten esimerkiksi perinneluontotyyppien ja lehtojen luonnonarvojen säilyttäminen jopa vaatii jonkinasteista luonnonhoitoa ja käyttöä.

Tervaleppäkorven kosteissa väliköissä kasvaa vehkaa, kurjenmiekkaa ja muita luhtakasveja.  © Marjo Perkonoja

Suojelua tarvitsevia luontotyyppejä on kolmenlaisia:

1. Metsäisiä luontotyyppejä ovat jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet.
2. Rantojen luontotyyppejä ovat hiekkarannat, merenrantaniityt ja hiekkadyynit.
3. Perinneympäristöjen luontotyyppejä ovat katajakedot, lehdesniityt sekä maisemapuut.

Suojellut luontotyypit ovat lajistollisesti monimuotoisia ja luontotyyppejä suojelemalla suojellaan myös useiden harvinaisten ja uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä.

Luontotyypin ominaispiirteiden säilymistä ei saa vaarantaa. Tämä kielto tulee voimaan, kun ympäristökeskus tekee päätöksen luontotyypin rajauksesta. 

Luontotyyppi sanaa käytetään myös Natura 2000-verkostossa. Nämä luontotyypit on lueteltu luontodirektiivin liitteessä II ja näitä on Suomessa 69 erilaista. Metsälaissa on tärkeinä elinympäristöinä suojeltu useita luontotyyppejä, kuten reheviä korpia ja lisäksi vesilaissakin on purojen, lampien ja lähteiden suojelua.