Kioton pöytäkirja
Ilmastosopimusta täsmentävä Kioton pöytäkirja hyväksyttiin vuonna 1997 ja se tuli voimaan 16.2.2005. Sen on ratifioinut 12.2.2007 mennessä yhteensä 176 maata. Suomi ratifioi Kioton pöytäkirjan muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa vuonna 2002. Kioton pöytäkirjan tavoitteet ja velvoitteet
Kioton pöytäkirja velvoittaa kehittyneitä maita vähentämään kuuden kasvihuonekaasun (hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi, fluorihiilivedyt, perfluorihiilivedyt ja rikkiheksafluoridi) päästöjä yhteensä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosina 2008–2012. Tämä sitova yleisvelvoite on jaettu maakohtaisiksi velvoitteiksi, jotka ovat erisuuruisia eri maissa.
Ne maat, joita päästöjen vähennysvelvoitteet koskevat, on lueteltu Kioton pöytäkirjan B-liitteessä (Annex B countries). Yhdysvallat on ilmoittanut jättäytyvänsä pöytäkirjan ulkopuolelle, joten alkuperäistä 5,2 prosentin vähennystavoitetta ei saavutettane.
Pöytäkirja ei aseta kehitysmaille sitovia päästövähennysvelvoitteita. Kioton pöytäkirja kuitenkin vahvistaa ilmastosopimuksen kehitysmaille asettamat velvoitteet, esimerkiksi velvoitteen laatia ja toteuttaa ilmastonmuutosta hillitseviä toimintaohjelmia.
Kioton pöytäkirja asettaa kehittyneille maille tiukemmat ja yksityiskohtaisemmat raportointivelvoitteet kuin ilmastosopimus. Kioton pöytäkirja vahvistaa myös ilmastosopimuksessa määritellyt velvoitteet rahoittaa kehitysmaiden kansallisia ilmastotoimia ja raportointia sekä tukea teknologian siirtoa ja muita ilmastopoliittisia toimia.
Kioton pöytäkirjasta neuvoteltaessa useita yksityiskohtia jäi auki, ja niistä sovittiin vasta myöhemmin. Nämä Kioton pöytäkirjan toimeenpanosäännöt hyväksyttiin alustavasti vuonna 2001 ns. Marrakeshin sopimuksina ja vahvistettiin lopullisesti Kioton pöytäkirjan tultua voimaan ensimmäisessä osapuolikokouksessa vuonna 2005. Tärkeitä kohtia ovat mm. Kioton mekanismien ja nielujen käyttö.
Kioton tavoitekauden jälkeistä aikaa koskevat neuvottelut aloitettiin kehittyneiden maiden tulevien velvoitteiden osalta vuonna 2006. Kioton pöytäkirjan kokonaisarviointi on päätetty tehdä vuonna 2008. Euroopan unionin sisäinen taakanjakosopimus
Kioton pöytäkirjassa Euroopan unionin (EU-15) yhteinen päästövähennysvelvoite vuoden 1990 päästötasosta on 8 prosenttia. Se on edelleen jaettu EU:n sisäisen taakanjakosopimuksen mukaisesti maakohtaisiksi velvoitteiksi.
Osa maista joutuu vähentämään päästöjä, kun taas osa saa lisätä niitä vertailuvuodesta. Suomen velvoitteena on pitää kasvihuonekaasujen päästöt vuosina 2008–2012 keskimäärin vuoden 1990 tasolla. Päästöjen vähentämistoimet
Kioton pöytäkirjan sitovien velvoitteiden piirissä olevat maat voivat itse päättää keinoista, joilla ne täyttävät velvoitteensa. Ne voivat tehdä päästöjen vähentämistoimia kansallisten olojensa mukaan esimerkiksi energia- ja liikennesektoreilla sekä jätehuollossa. Maat voivat käyttää myös itselleen sopivia ohjauskeinoja, esimerkiksi säädöksiä tai verotusta. Lisäksi Kioton pöytäkirja mahdollistaa niin kutsuttujen Kioton mekanismien ja hiilinielujen käytön velvoitteen täyttämiseksi.
Käytännössä Kioton pöytäkirjan maat ovat laatineet omia ilmasto-ohjelmiaan, joissa kansalliset toimenpiteet määritellään. Ohjelmaan voi sisällyttää myös suunnitelman Kioton mekanismien käytöstä. Jokainen päästövähennysvelvoitteiden piirissä oleva maa joutuu tekemään tiliä kahdesta hiilinieluihin vaikuttavasta toimenpiteestä: metsityksestä ja metsänhävityksestä.
Maan itsensä päätettävissä on, sisällyttääkö se kansalliseen ohjelmaansa myös valinnaisia nielutoimenpiteitä, joita ovat metsänhoito ja maatalousmaan hiilivaraston kasvattaminen.
Euroopan unionin maat ovat kansallisten toimenpiteiden rinnalla kehittäneet ja sopineet EU:n laajuisista yhteisistä ja koordinoiduista toimenpiteistä. Päätöksenteko
Kioton pöytäkirjan ylin päättävä elin, osapuolikokous, kokoontuu vuosittain ilmastosopimuksen osapuolten konferenssien yhteydessä.
Päätöksentekojärjestelmästä kerrotaan tarkemmin ministeriön verkkosivulla "Ilmastosopimuksen päätöksentekojärjestelmät". Ilmastoistuntojen kokousraportit on löydettävissä sivulta "Ilmastosopimuksen osapuolten konferenssit".
|