Tulvakartoitus
Tulvakartoitus on työtä, jolla tuotetaan aluemaista tulviin liittyvää paikkatietoa karttapohjalle. Se on perusta tehokkaalle tulvariskien hallinnalle. Tulvakarttoja voidaan käyttää apuna tulvariskienhallintasuunnitelmien laatimisessa, tulvavahinkojen torjunnassa, maankäytön suunnittelussa, tiedotuksessa, pelastustoiminnassa ja alimpien rakentamiskorkeuksien määrittämisessä.
Monenlaisia tulvakarttoja
Tulvakartalla voidaan kuvata jonkun tietyn toteutuneen tulvan peittämä havaittu tulva-alue (historia-tulvakartta) tai sillä voidaan esittää halutun suuruisen tulvan määritetty tulva-alue riippumatta siitä, onko tulva toteutunut vai ei (tulvan peittävyyskartta tai tulvavaarakartta).
Kaukokartoitusaineistosta (ilmakuvista ja satelliittikuvista) voidaan tulkita tulva-alueet ja laatia historia-tulvakartta. Tulkitulta tulvarajalta voidaan käydä mittaamassa myöhemmin tulvatilanteessa vallinneiden vedenkorkeuksien korkeusasemat. Kun käytetään satelliittikuvia, historia-tulvakartalla esitetty tulvanpeittävyys voi olla myös lähes reaaliaikainen.
Tulvakartalla voidaan myös esittää tietyn suuruisen tulvan aiheuttama riski (tulvariskikartta). Riski määritellään kaavalla: Riski = Todennäköisyys x Seuraukset, jossa Seuraukset = Vaara x Haavoittuvuus (henkilömäärä, tärkeät toiminnot, vaikeasti evakuoitavat rakennukset, taloudelliset vahingot ja ympäristövahingot).
Tulvakarttojen esittämisessä on huomioitava lähtötietojen luotettavuus ja tarkkuus. Historia-tulvakartat perustuvat tehtyihin havaintoihin ja ovat siten luotettavia, etenkin jos kartalla esitetty havaittu tulva-alue on tulkittu tarkoista ilma- tai satelliittikuvista tai maastomerkinnöistä. Usein kuitenkaan em. lähtöaineistoa ei ole saatavilla tai aineisto ei edusta halutun suuruista tulvaa, jolloin on turvauduttava tulva-alueen mallintamiseen. Tulvamallinnuksessa voidaan simuloida esimerkiksi toistuvuudeltaan useita erilaisia tulvaskenaarioita ja myös vaaran aste (esim. vesisyvyys tai virtausnopeus) saadaan määritettyä.
Suomessa on laadittu lähinnä tulvapeittävyyskarttoja, tulvavaarakarttoja ja historia-tulvakarttoja. Pääpaino on ollut tulvavaarakarttojen laadinnassa. Tulvakarttoja on saatavilla ympäristöhallinnon verkkosivuilla PDF-muodossa (ks. linkki sivun oikeassa laidassa). Tulvamallinnus
Tulvamallinnuksen haasteena on harvinaisten, suurten tulvien vedenkorkeuksien määrittäminen. Niiden arvioimiseen sisältyy monia epävarmuustekijöitä, koska luotettavia hydrologisia havaintoja on vain lyhyeltä ajalta. Virtaamat ja vedenkorkeudet voidaan määrittää tilastollisia menetelmiä tai hydrologisen kierron mallintamista käyttäen (Runoff models). Jokikohteissa käytetään yleensä virtausmalleja, joissa vedenkorkeudet mallinnetaan uoman geometrian ja virtaamatietojen avulla käyttäen yksi- tai kaksiulotteisia virtausmalleja. Kaksiulotteisia virtausmalleja käytetään monimutkaisissa virtaustilanteissa.
Tulvamallinnusta varten tarvitaan vedenkorkeustietojen lisäksi myös maanpinnan korkeusmalli (DEM) tarkasteltavalta alueelta. Korkeusmalli kuvaa alueen topografian ja sen tarkkuus vaikuttaa oleellisesti tulvavaarakartoituksen tarkkuuteen sekä sen kustannuksiin. Tarkka korkeusmalli voidaan tuottaa esim. fotogrammetrialla ilmakuvista tai laserkeilauksella. Molemmat menetelmät ovat melko kalliita. Näillä tiedoilla saadaan mallinnettua tulva-alue numeerisesti syvyystietoineen valittua ohjelmaa käyttäen vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maanpinnan korkeusmalli (ks. kuva alla).
Tulvamallinnus. Tulva-alue saadaan määritettyä vesisyvyyksineen vähentämällä vedenpinnan korkeusmallista maanpinnan korkeusmalli. Tulvan peittämää aluetta ovat alueet, joilla erotus on positiivinen. Kirjallisuutta
Sane, M. 2010. Paikkatietomenetelmä tulvariskien alustavaan arviointiin. Diplomityö, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos.
OH2/2008. Tulvariskien kartoittaminen. 2008. Petteri Alho, Mikko Sane, Mikko Huokuna, Jukka Käyhkö, Eliisa Lotsari ja Laura Lehtiö. Suomen ympäristökeskus ja Turun yliopisto. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2008. 99 s.
YO 127. Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen. 2006. Mikko Sane, Petteri Alho, Mikko Huokuna, Jukka Käyhkö ja Mikko Selin. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 127. 73 s.
Vesitalous-lehti 2/2003. Tulvakartoitus apuna tulvavahinkojen estämisessä. Mikko Huokuna. 4 s.
Konferenssiartikkeli. 7th International Conference on Hydroinformatics. Nizza 2006. Flood Management in Finland - Introduction of a New Information System. Tanja Dubrovin, Ville Keskisarja, Mikko Sane ja Jari Silander. 8 s.
Posteri konferenssissa. 4th International Symposium on Flood Defence. Toronto 2008. A GIS based approach for flood risk mapping. Mikko Sane, Tanja Dubrovin ja Mikko Huokuna.
Workshop-artikkeli tulvariskien alustavaan arviointiin liittyen. EU, Working Group F, Thematic Workshop on Flood Mapping, Dublin, 17–19 September, 2008.
Posteri konferenssissa. Konferanse om klima og kulturarv. Oslo, Norja. 12.11.2009. Pohjoismaiden ministerineuvosto.
|