Limoittuminen

Rantakivien, laiturien ja pyydysten limoittuminen on usein merkki alkavasta rehevöitymisestä. Rantojen limoittuminen aiheutuu rantakivien ja vesikasvien pinnoilla kasvavien levien runsastumisesta. Verkot limoittuvat, kun vedessä ajelehtivat levät takertuvat verkkohavakseen.

Verkkojen limoittuminen 

Keväisin ja syksyisin verkkoja limoittavat yleensä mikroskooppiset piilevät, jotka värjäävät pyydykset rusehtaviksi. Eräät sinilevät voivat liata verkkoja jo varhain kevättalvella jään alla, vaikka useimmiten ne aiheuttavat ongelmia vasta loppukesällä.

Karuissa ja kirkasvetisissä järvissä verkot limoittuvat joskus loppukesästä nopeasti. Limoittumisen aiheuttaa rihmamainen, viherleviin kuuluva Hyalotheca dissiliens -yhtymälevä, joka on tyypillinen makean veden laji.

Humuspitoisissa järvivesissä viihtyvä Gonyostomum semen -limalevä limoittaa nimensä mukaisesti kalanpyydyksiä. Runsaana esiintyessään se muodostaa uimarin iholle limaisen ruskehtavan kalvon, joka kuivuessaan kiristää ihoa.

Myös rannoilla kasvavat yksivuotiset rihmamaiset levät irtoavat kasvualustastaan helposti, ajautuvat verkkoihin ja likaavat pyydyksiä varsinkin merialueilla.

Levät eivät aina ole syynä verkkojen limoittumiseen

Merialueilla pyydyksiä voivat levien lisäksi limoittaa myös muut vesieliöt. Kaspianmeren alueelta Itämereen levinnyt suurikokoinen petovesikirppu Cercopagis pengoi lisääntyy loppukesällä lämpimissä vesissä. Kun petovesikirppuja on eläinplanktonyhteisössä paljon, ne saattavat takertua toisiinsa ja ajautua pyydyksiin. Tällöin verkkoihin muodostuu hyytelömäisiä kasaumia, joita on vaikea puhdistaa.

Lisästietoja

Erikoistutkija Marko Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Tutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi