Ympäristörikokset, haitat ja onnettomuudet
Ympäristörikoksilla tarkoitetaan luonnon tai elinympäristön vahingoittamista tai pilaamista. Pilaamisrikoksista tavallisimpia ovat mm. laittomat kaatopaikat, vesien tai ilman pilaaminen, luvattomat rakennelmat sekä suojeltavien rakennusten purkaminen.
Luontoon kohdistuvista rikoksista tavallisimpia ovat mm. rauhoitettujen eläinten ampuminen, pesien tuhoaminen, rauhoitettujen kasvien hävittäminen, muinaismuistojen tuhoaminen sekä uhanalaisten eläinten ja kasvien salakauppa.
Ympäristörikoksesta annettava rangaistus riippuu siitä, kuinka merkittävää vaaraa tai haittaa teosta on ympäristölle ja kuinka tahallisesti teko on tehty. Laiminlyönnit yritystoiminnassa saattavat johtaa vakaviin ympäristörikoksiin, jos aiheutettu vaara on suuri. Yrityksellä on myös lain mukaan velvollisuus olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Siksi yrityksiä voidaan rangaista huolimattomuudesta ja ympäristövaarallisesta toiminnasta. Lupamenettelyllä hallitaan haittoja
Ihmisen toiminnasta aiheutuu väistämättä muutoksia luonnolle ja elinympäristölle. Haittojen minimoimiseksi toimintaa ohjataan lupamenettelyllä. Tavallisimpia toimenpiteitä, joihin yksittäinen kansalainen tarvitsee luvan ovat mm. laiturin tms. rakennelman rakentaminen, padotus, ruoppaus, täyttötyöt, pengertäminen sekä kaapelien, vesi- ja viemärijohtojen vetäminen. Lisätietoja löydät Lupa-asiat -osiosta. Häiritsevä toiminta, mm. lehtipuhaltimet
Poliisi saa etenkin keväisin ja syksyllä ilmoituksia toiminnasta, joka vähentää viihtyisyyttä asuinalueilla. Ilmoituksia tulee esimerkiksi lehtipuhaltimien käytöstä, joka voi olla häiritsevää etenkin aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Lisäksi hiekan poistaminen katualueilta puhaltimien avulla aiheuttaa runsaasti hiukkaspäästöjä työskentelyalueen tuntumassa.
Kaupungilla tai kunnalla on mahdollisuus puuttua tai rajoittaa lehtipuhaltimien käyttöä ympäristönsuojelulain nojalla. Useat suuret kaupungit ovatkin kieltäneet ympäristönsuojelumääräyksin lehtipuhaltimien käytön hiekan poistoon tai käyttöä on rajoitettu ajallisesti esimerkiksi kevätkuukausina.
Kaikilla on oikeus hyvään ja viihtyisään elinympäristöön, mutta myös vastuu sen säilymisestä. Tämä edellyttää toisten ihmisten huomioonottamista, ymmärrystä oman toiminnan seurauksista sekä tietoa luonnon monimuotoisuuden säilymisen edellytyksistä.
|