Luonnonsuojelu
Lapin ELY-keskuksen tehtävänä on edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua Lapissa. Lappi on pinta-alaltaan lähes kolmannes koko maan pinta-alasta ja luonnonolot vaihtelevat suuresti alueen eri osien kesken.
Tavoitteet ja tehtävät
Luonnonsuojelun keskeisenä tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Monimuotoisuudella tarkoitetaan luonnonvaraisten eliölajien ja niiden elinympäristöjen, luontotyyppien, vaihtelevuutta.
ELY-keskus vastaa valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien ja EU:n Natura 2000 -alueiden suojelun toteuttamisesta. Suojelun toteuttaminen tarkoittaa ohjelmien piirissä olevien yksityismaiden hankkimista valtiolle tai yksityismaan rauhoittamista luonnonsuojelualueeksi ympäristökeskuksen päätöksellä.
| |
|
 |
|
Neidonkenkä
(A. Torvinen)
|
| |
Lapin läänin lounaisosissa toteutetaan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (METSO), josta Valtioneuvosto teki päätöksen 27.3.2008. METSOn toteuttaminen perustuu pääasiassa luonnonarvokauppaan ja yhteistoimintaverkostoihin.
ELY-keskus edistää luontotyyppien suojelua rajaus- ja rauhoituspäätöksin sekä hoitaa kasvi- ja eläinlajien suojelun ja seurannan tehtäviä. ELY-keskus edistää maisemansuojelua mm. maiseman- ja perinnebiotooppien hoidon ja kunnostuksen keinoin.
Lisäksi ELY-keskuksen tärkeänä tehtävänä on huolehtia siitä, että luonnonsuojelunäkökohdat tulevat huomioon otetuiksi maankäytön suunnittelussa ja erilaisissa hankkeissa. Perämeren rannalta metsien ja jokien kautta tunturipaljakoille
Lapissa matkaaja tapaa laajan kirjon erilaisia elinympäristöjä ominaisine lajistoineen Perämeren rannikolta pohjoisimman Lapin subarktisille tunturipaljakoille. Laajat, erämaiset luonnonmetsät ovat vieläkin tunnus- omaista Lappia.
Tyypillisiä ovat myös rimpiset, linturikkaat aapasuot ja vaihtelevat vaara- ylängöt.Ennen kaikkea Lappi kuitenkin mielletään tunturien maaksi. Ja tuntureita onkin kaakkoisen Lapin yksittäisistä keropäistä Keski- ja Itä-Lapin tunturiryhmiin ja -jonoihin ja ylimmän pohjoisen yhtenäisiin tunturimaihin. Oman, selvästi muista poikkeavan kolkkansa muodostavat Käsivarren Yliperän mahtavat, Kölivuoristoon kuuluvat suurtunturit.
Vesistöjä on noin kuusi prosenttia Lapin pinta-alasta. Luonteenomaisia ovat suuret jokivesistöt; vettä on paljon, mutta suuria järviä vähän. Kirkasvetinen Inarijärvi on kooltaan omaa luokkaansa. Muita suurehkoja tai keskikokoisia järviä on vain alun toistakymmentä. Pienempiä vesiä, puroja, pikkujärviä ja lompoloita on lukematon määrä kautta Lapin. Vesivoiman tarpeisiin on rakennettu suuret Lokan ja Porttipahdan tekojärvet.
Perämeren ranta on laakeaa maankohoamisrannikkoa hiekka- ja moreeni- rantoineen, merenrantaniittyineen ja jokisuistoineen. Avomeren vaikutus ulottuu voimakkaana rannikolle, koska saaria on Kemi- ja Simojokisuun edustoja lukuun ottamatta vähän ja ne ovat pinta-alaltaan pieniä. Saarten linnusto on usein runsas. Meriveden suolaisuus jää täällä Itämeren lahden äärisopukassa vähäiseksi jokien tuoman makean veden suuren osuuden vuoksi. Myös jokivarsien ja muiden pitkään asutettujen seutujen kulttuuriympäristöt perinnebiotooppeineen ylläpitävät monipuolista lajistoa, joka merkittävästi täydentää luonnon monimuotoisuutta.
|