Ympäristön tila Uudellamaalla

	Kuva: Tero Taponen

Uusimaa on kolme prosenttia koko maan pinta-alasta, mutta sen väestöntiheys on maan korkein. 

Alueen luonto on erittäin monimuotoista ja rakennettuun ympäristöön liittyvät kulttuuriarvot ovat suuria. Maaperä on vaihteleva, kasvi- ja eläinlajien määrä suuri. Toimialueen länsiosa on alavaa, tasaista ja hyvin viljelyyn sopivaa, kun taas alueen itäosien maaperä on karumpaa. Alue rajoittuu etelässä Suomenlahteen.

Ilmastonmuutos näkyy Uudellamaalla muun muassa lintujen kevätmuuton aikaistumisessa ja uusien kasvi- ja eläinlajien ilmestymisenä. Ilmastonmuutos on Uudellemaalle laaditun ympäristöohjelman keskeisin haaste.

Rakennetun pinta-alan kasvu (talot, tiet yms.) pienentää kasvien ja eläinten elintilaa ja muuttaa näiden elinolosuhteita. Lisäksi tietyt kasvit, luontotyypit, eläimet ja elinympäristöt ovat vähentyneet perinteisen maatalouden ehtymisen myötä.

Ilman laatu alueella on parantunut rikkipäästöjen vähentymisen myötä. Liikenteellä on merkittävä ilman laatua heikentävä vaikutus pääkaupunkiseudulla ja typpidioksidi- ja pölypitoisuudet ovat ajoittain korkeita. Lisäksi liikenteen meluhaitat ovat suuret. 

Uudenmaan vesistöjen vedenlaatu on selvästi parantunut 1990-luvun lopulla. Muun muassa happamoituneet järvet ovat alkaneet elpyä ja lohikalojen ja muiden vaelluskalojen elpymiselle on luotu edellytyksiä kunnostamalla koskipaikkoja. Suomenlahden rannikkovedet ovat kuitenkin rehevöityneet ja pääosin vain tyydyttävässä tai jopa huonossa tilassa.

Pohjaveden laatu on pääsääntöisesti hyvä. Ihmisen toiminta on kuitenkin huolestuttavan monessa paikassa pilannut maaperää ja vaikuttanut pohjaveden laatua heikentävästi.