Pintavedet Etelä-Savossa
Viimeisimmän jääkauden lahjana olemme saaneet Etelä-Savoon järviluonnon, joka koostuu lukuisista järvistä ja lammista, joita yhdistävät purot ja lyhyet jokipätkät. Tyypilliset järvet ovat pienikokoisia, matalia ja rantaviivaltaan rikkonaisia. Toisaalta on myös suuria järviä, suurimpana Saimaa lukuisine isoine altaineen. Maakunnan länsiosan suurjärvi on Puula. Saaria järvissä on paljon, yksin Saimaassa yli 14000. Etelä-Savon järvien kokonaispinta-ala on 4745 km2, josta Saimaan altaat muodostavat valtaosan, 3800 km2.
Järvet ovat siis pääosin matalia, mutta isoissa järvissä on laajojakin syvänteitä. Syvimmät syvänteet löytyvät Saimaasta. Saimaan Käenniemenselän syvyys on 82 m. Etelä- Savossa on järviä kokoluokittain seuraavasti:
| alle 10 ha |
10-50 ha |
50-100 ha |
1-10 km2 |
yli 10 km2 |
yhteensä |
| 3113 |
1128 |
200 |
229 |
39 |
4709 kpl |
Etelä-Savon kolme lukumäärältään järvisintä kuntaa ovat:
| Kunta |
alle 10
ha |
10-50
ha |
50-100 ha |
1-10 km2 |
yli 10 km2 |
yht. |
| Mikkeli |
326 |
132 |
27 |
21 |
4 |
510 |
| Mäntyharju |
313 |
97 |
23 |
17 |
6 |
456 |
| Juva |
243 |
113 |
16 |
21 |
2 |
395 |
Taulukoista nähdään, että järvien lukumäärät painottuvat selvästi pienempien kokoluokkien järviin, joita yleisesti kutsutaan lammiksi. Kunnat joiden pinta-alasta vettä on yli 1/3 ovat seuraavat:
| Savonlinna |
40.2 % |
| Rantasalmi |
39.2 % |
| Hirvensalmi |
36.7 % |
| Puumala |
34.9 % |
Jokivesistöt
Etelä-Savon alueella on varsinaisia jokivesistöjä vähän. Nimeltä voi mainita lähinnä Juvan Konnusjoen ja Pieksänmaan Naarajoen jokivesistöt. Vesistöjen tulevaisuus
Etelä-Savon vesistöjä uhkaa eniten rehevöityminen. Happamoituneita vesistöjä meiltä ei ole löytynyt. Tähän vaikuttavat osaltaan ilmapäästöjen vähentyminen sekä se, että järvemme saavat valuma-alueiltaan riittävästi happokuormaa, puskuroivia ja neutraloivia yhdisteitä. Vesistöjen veden laadun seurannat
Viranomaisseurannat
Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus seuraa yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa suurimpien pintavesien laadun kehittymistä fysikaalis-kemiallisten ja biologisten muuttujien avulla. Täydennämme valtakunnallisia seurantoja omilla seurantahankkeillamme.
Virtaavia vesiä seurantaan suurimmilla paikoilla.
Velvoitetarkkailut
Kaikki merkittävät vesien likaajat on velvoitettu tarkkailemaan purkuvesiensä tilaa joko vesi- tai ympäristönsuojelulain mukaisin päätöksin. Kuntien jätevedenpuhdistamoille, teollisuuslaitoksille, kaatopaikoille, turvetuotantoalueille, kalankasvatuslaitoksille, suurille voimaloille ja vesirakennustöille myönnettyihin lupiin liittyy kuormituksen ja vesistövaikutusten tarkkailuvelvoite. Seurantojen hyödyntäminen
Vuosittain kertyvien havaintotulosten määrä on varsin suuri. Määritystulokset tallennetaan valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin. Yksi tapa käyttää vedenlaatutuloksia on luokittaa vedet niiden perusteella käyttökelpoisuusluokkiin. Luokittelussa yksittäisten järvien ja virtaavien vesien veden laatu on sijoitettu eri luokkiin luokitusmääritelmien ja määritystulosten mukaan, jolloin veden laatu voi olla erinomainen, hyvä, tyydyttävä välttävä tai jopa huono.
Luokitus voidaan tehdä myös levämäärien ja ravinnepitoisuuksien mukaan, jolloin järvi voi kuulua johonkin viidestä rehevyysluokasta eli olla :
- ultra-oligotrofinen eli erittäin karu, hyvin niukkaravinteinen
- oligotrofinen eli karu
- mesotrofinen eli lievästi rehevä, keskiravinteinen
- eutrofinen eli rehevä
- hyper-eutrofinen eli erittäin rehevä
Vesistöt muuttuvat
Pienissä järvissä ja lammissa muutokset näkyvät nopeimmin. Luonnon itsensä aiheuttamat muutokset tapahtuvat järvessä vähitellen. Ihmisen aikaansaama kehitys näkyy suhteessa nopeammin. Tosin luonnolla itsellään on kyky alkuun hidastaa muutostekijöiden vaikutusta. Mikä kuormittaa
Vesistöjä ovat kuormittaneet yhdyskuntien jätevedet, maa- ja metsätalous, ojitus, turvetuotanto, haja-asutus, teollisuus, kalankasvatus, vesivoimalat sekä ilmansaasteet. Kuormitus on jatkuvaa ja kyseessä on tällöin vesistön valuma-alueelta tuleva ulkoinen kuormitus.
Merkittävä rehevyyteen vaikuttava kuormittava tekijä on fosfori, joka on suhteellisesti niukin kasvinravinne. Myös typpi ja eloperäinen aine ovat isoina määrinä haitallisia. Jälkimmäinen kuluttaa hajotessaan vesistön happivarastoja.
Myös erilaiset myrkylliset aineet kuormittavat, mutta niiden vaikutus on rehevöitymiselle vastakkainen. Yleisimmin tämän kaltainen rasite liittyy teollisuuden päästöihin, jotka Etelä-Savossa ovat vähäisiä. Järvellä on muistinsa
Järveä rasittavien lisäravinteiden vaikutus on alkuun vähäistä. Vesistö pyrkii itse hoitamaan tilanteen ja suuri osa fosforista varastoituu vähäisen kuormituksen oloissa järven pohjaan. Tilanne ei ole aina pysyvä ja ravinteet saattavat vapautuessaan hidastaa järven toipumista, vaikka ulkoista kuormaa olisikin saatu huomattavasti vähennettyä. Erityisesti pohjanläheisen veden happikato vapauttaa raudan ja siihen sitoutuneen fosforin takaisin vesikerroksiin. Tällöin puhutaan järven sisäisestä kuormituksesta.
|