Ympäristön tila

Etelä-Savo on vesien ja metsien maakunta. Kokonaispinta-alasta 25 % eli 4745 km² on vettä ja yksittäisiä järviä on lähes 5000. Maapinta-alasta taas  80 % on metsää. Suopinta-ala on pienempi kuin pohjoisemmissa maakunnissa.

Monet tekijät vaikuttavat järvien veden laatuun. Ihmisen toiminta on lisännyt ja lisää veteen ravinteita suoraan tai välillisesti. Huolimatta ihmisen vaikutuksen lisääntymisestä suurin osa maakunnan järvistä on edelleen erinomaisessa kunnossa. Tällaisia puhtaita vesistöjä ovat Saimaa ja Puulan alapuoliset Mäntyharjun reitin järvet, mutta myös lukuisat pienemmät järvet ovat erinomaisessa kunnossa. Toisaalta pienten järvien joukosta löytyy myös kunnostuksen tarpeessa olevia vesiä.  

Merkittäviä  pääosin hyväkuntoisia pohjavesiesiintymiä on lähinnä pitkittäisharjuissa, missä vedenhankinta joutuu osittain kilpailemaan soranoton kanssa.

Etelä-Savon hyväkasvuiset metsät, joissa vielä näkyy piirteitä kaskitaloudesta,  ovat lähes sataprosenttisesti talousmetsiä. Vanhoja metsiä on täällä, kuten muuallakin Etelä-Suomessa, hyvin vähän. Lähinnä niitä löytyy kansallispuistoista ja pienialaisista vanhojen metsien suojeluohjelman kohteista. Metsätalouden tehostuminen on vähentänyt metsien monimuotoisuutta ja toimenpiteillä on ollut vaikutusta myös vesiin, varsinkin pienvesiin. Luonnontilaiset pienvedet eli purot, lammet ja lähteet ovat harvinaisuuksia täällä kuten muuallakin Suomessa.

Ohutturpeiset suot on pääosin ojitettu metsätalouskäyttöön ja paksuturpeisemmista ja laajemmista soista monet on otettu turvetuotantoon eli turpeennostoon.

Maatalous, jonka pinta-alaosuus on nykyään  n.10 %, on muuttanut asutuksen lähimaisemia selvästi. Nykyään, karjatalouden muututtua tehokkaammaksi ja sisäruokintaa suosivaksi, on meneillään uusi muutos. Metsälaitumien ja muiden perinne-elinympäristöjen  käytännössä hävittyä ja salaojituksen vietyä ojat ja pientareet, ovat myös maatalousympäristöt yksipuolistuneet.

Maatalouden tehostuessa ja taajamajätevesien puhdistuksen kehittyessä on maatalouden ravinnepäästöistä, viimeaikaisista ympäristötuista huolimatta, muodostunut myös Etelä-Savossa pienten vesistöjen merkittävin kuormittaja.

Taajamaympäristöissä maakunnassamme ovat nähtävissä samoja ympäristön tilan heikkenemisen indikaattoreita kuin eteläisessä Suomessakin, vaikkakin lievempinä. Maakunnassa on kymmeniä pilaantuneita maa-alueita, mutta ne ovat alhaisesta väestömäärästä johtuen pääosin pienialaisia, vaikka poikkeuksiakin on.

Ilman laatu on happamoittavien yhdisteiden osalta parantunut yleiseurooppalaiseen tapaan. Mikkelissä, missä maakunnan ainoana kuntana on säännöllistä kaupunki-ilman laatuseurantaa, ovat tulokset yleensä selvästi Etelä-Suomen suuria taajamia parempia.

Etelä-Savon suurteollisuus muodostuu  Ristiinan Pelloksen Euroopan suurimmasta vaneritehtaasta. Muita pienempiä mekaanisen metsäteollisuuden laitoksia on myös maakunnassa, mutta niiden ympäristövaikutukset ovat selvästi vähäisempiä kuin naapurimaakuntien sellutehtailla.

Etelä-Savoa voidaan luonnehtia hyväkuntoisten suurten vesien ja talousmetsien maakunnaksi, missä teollisuuden  ja taajamien  ihmistoimintojen ympäristövaikutukset ovat tunnistettavissa, mutta eivät onneksi vielä kovin voimakkaina.