Porvoonjoen suisto  - Stensböle

Kuva: Tero Taponen

Porvoonjoen suisto - Stensböle on kolmiosainen Natura-alue aivan Porvoon keskustan tuntumassa. Koko Natura-alueen pinta-ala on 1331 hehtaaria. Pohjoisin, Linnanmäen harjukummun ja Maarin rehevän lahden muodostama kokonaisuus sijaitsee maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävällä paikalla Porvoonjoen rannalla Porvoon vanhan kaupungin tuntumassa. Laajempi eteläinen osa-alue puolestaan sijaitsee Porvoonjoen suiston vesialueella ja rannoilla. Siihen kuuluvat Ruskis, Kaupunginselkä, Stensbölefjärden, Bjurböleviken, Sikosaaren eteläosa sekä Stensbölefjärdenin itärannan niitty- ja metsäalueet. Kolmantena osa-alueena on itäisimpänä sijaitseva Stormossenin suoalue. Life -hanke ulottuu noin 820 hehtaarin alalle eteläisellä osa-alueella.

Alue on luonnoltaan erittäin monipuolinen kokonaisuus, jonka osat on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi useissa eri suojeluohjelmissa. Alueella on linnustollisesti hyvin merkittäviä kosteikkoalueita, rantaniittyjä ja muita edustavia perinnebiotooppeja, vanhaa metsää, jalopuumetsää sekä keidassuota.

Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan ja kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) luetteloon. Ruskis on aiemmin ilmoitettu kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen luetteloon eli ns. Ramsar-sopimukseen ja koko aluetta ehdotetaan nyt Ramsar-kohteeksi. Samoin aluetta ehdotetaan Itämeren suojelusopimuksen nojalla Helsingin komission (HELCOM) rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon eli BSPA-alueeksi (= Baltic Sea Protection Areas)

Maanomistus ja suojelutilanne

Alue on yksityisten maanomistajien, Porvoon kaupungin ja Svenska litteratursällskapet r.f:n omistuksessa.

Ruskiksen lahden noin 235 hehtaarin alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueena. Lisäksi Stensbölen lintuvesialueesta on rauhoitettu luonnonsuojelualueena noin 224 hehtaaria. Muihin suojelualueisiin kuuluvat Sikosaaren eteläkärki (noin 15 hehtaaria), Stensbölen metsiä, niittyjä ja vanhoja laidunalueita (noin 129 hehtaaria) sekä Stormossenin keidassuota ja sen eteläpuolisia metsiä (noin 75 hehtaaria).

Linnusto ja luonto

Alueen pesimälinnustoon kuuluu lähes 50 lajia, joista 13 edustaa vesilintulajeja. Kevätmuutonaikaan suistoalueella levähtävien vesilintujen yksilömäärä voi nousta jopa 2000:en.

Lintudirektiivin lajistoon kuuluvat kaulushaikara, ruskosuohaukka, ruisrääkkä, luhtahuitti, kurki, idänuunilintu ja pikkusieppo.

Alueella tavattavia luontodirektiivin nisäkäslajeja edustavat liito-orava  ja saukko. Suistoalueella kasvaa lietetatarta ja sieltä on aiemmin tavattu myös hentonäkinruohoa.

Jokisuistot on pinta-alallisesti ja linnustonsuojelullisesti merkittävin luontotyyppi hankealueella. Muita merkittäviä luontotyyppejä Uudenmaan mittakaavassa ovat boreaaliset luonnonmetsät ja lehdot, pieni luonnontilainen jalopuumetsä, luonnontilainen keidassuo, hakamaat ja erilaiset niityt.

Luonnonhoito

Ruskiksen ruovikkoaluetta uhkaa umpeenkasvu ja kahlaajille sopivat matalakasvuiset niityt ja luhdat ovat vähentyneet merkittävästi. Lisäksi alueen linnustoa uhkaa vahva pienpetokanta.

Osia Natura-alueesta on kunnostettu ja hoidettu vuosina 1997-1999 toteutetussa Life-Luonto hankkeessa "Conservation and management of the Porvoonjoki estuary - Stensböle Natura 2000 area".

Ruskiksella alkoi laidunnus kesällä 2006. Laidunnettava alue kattaa 19 ha. Ruovikkoa on niitetty noin 15 ha. Marenin niityn pohjoisosassa on raivattu puustoa noin 6,7 hehtaarin alueella. Alueelta poistettiin talvella 2004 vesikasvillisuutta noin 1,6 hehtaarin alueelta umpeutuneesta vesiuomasta ja lintutornin edustalta. Näin suistoon saatiin noin viiden hehtaarin laajuinen avovesialueiden ja kasvillisuuden mosaiikki.

Virkistyskäyttö

Ruskiksen virkistyskäyttöä on kehitetty rakentamalla alueelle lintutorni ja opastaulu, joka kertoo alueen luonnosta, sekä uusimalla vanha luontopolku.