Kulttuuriympäristön ja rakennusperinnön hoidon keinot
Käyttö, ylläpito ja korjaaminen
Rakennetun kulttuuriympäristön säilyminen vaatii aktiivisuutta ja jatkuvaa hoitoa. Kiinteistönomistajalla on vastuu kiinteistönsä hoidosta: oikea-aikaisilla ja ammattitaitoisilla korjauksilla kiinteistön arvo säilyy. Arkinen remontti ja kiinteistönhuolto ovat hyvää rakennusperinnön hoitoa, kun kohteen erityispiirteet ja tyypilliset rakentamistavat otetaan huomioon.
Monet yhteiskunnan muutokset heikentävät rakennusperinnön säilyttämisedellytyksiä. Väestöltään vähenevillä alueilla talot saattavat jäädä tyhjilleen ja päästä rapistumaan. Kasvukeskuksissa puretaan vanhaa rakennuskantaa uuden tieltä. Maatalouden rakennemuutos on vaikuttanut tilojen määrään ja kokoon. Julkisen hallinnon uudelleenorganisoinnin myötä jää tyhjilleen muun muassa kasarmeja, sairaaloita, oppilaitoksia ja kunnantaloja. Kaavoitus
Kaavoitus luo perusedellytykset ympäristön rakentumiselle ja hoidolle, sillä sen yhteydessä määritetään alueiden käyttötarkoitus, rakentamisen määrä ja sijainti sekä asetetaan ympäristön laatua ja ominaisuuksia koskevat, rakentamisen myötä konkretisoituvat tavoitteet.
| |
|
 |
|
Kuva: Päivi Airas-Luotonen
|
| |
Asema- ja yleiskaavoituksesta vastaa kunta. Kaavoituksen yhteydessä kuntalaiset ja eri yhteisöt voivat osallistua kaavan tavoitteidenasetteluun ja vaikuttaa siihen, miten kulttuuriympäristö otetaan suunnittelussa huomioon.
Kaavoituksen yhteydessä sovitetaan yhteen ympäristöä ja rakennusperintöä koskevia tavoitteita muiden tavoitteiden kanssa.
Asemakaavoitus voi luoda hyvät edellytykset rakennusperinnön hoidolle silloin, kun olemassa oleva ympäristö ja rakennuskanta on otettu kaavan lähtökohdaksi. Vanhentunut tai esimerkiksi epärealistisiin väestöennusteisiin perustuva kaava voi olla jopa rakennusperinnön säilymisen uhkana.
Ns. kaavasuojelu eli maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuva suojelu on yleisin tapa suojella rakennuksia. Tiedot asema- ja yleiskaavoissa suojelluista kohteista saa kyseisen kunnan kaavoitusviranomaiselta. Tieto ja arvostus
Perustuslain (731/1999) mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
Puutteellinen tieto ja rakennusperinnön vähäinen arvostus vaikuttavat niin kaavoitukseen kuin kiinteistönhoitoonkin. Piittaamattomuus ja hoitamattomuus ovat vakava uhka rakennuskannalle. Hyvä taloudellinen tilanne, sopiva käyttötarkoitus ja kulttuuriperinnön arvostus varmistavat rakennusperinnön säilymisen. Erityislait
1.7.2010 voimaan tulleen rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) tavoitteena on turvata rakennetun kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Asemakaava-alueella tai alueella, jolle on päätetty laatia asemakaava, rakennetun kulttuuriympäristön suojelu toteutetaan ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain keinoin eli asemakaavoituksella.
Aiemmin voimassa olleiden säädösten (rakennussuojelulaki 60/1985 ja asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta 480/1985) nojalla tehdyt suojelupäätökset ovat voimassa, vaikka kyseiset säädökset onkin kumottu. Asetuksella suojellut kohteet löytyvät Museoviraston ylläpitämän Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista ( > Rakennusperintörekisteri > haku: "Asetus 480/85").
Kirkkolain (1054/1994) ja ortodoksisesta kirkosta annetun lain (895/2006) mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelisluterilaiset ja ortodoksiset kirkolliset rakennukset ja hautausmaat sekä niihin liittyvät kiinteät rakenteet on suojeltu ilman erillistä päätöstä. Myöhemmin rakennetuista kirkollisista ympäristöistä suojelupäätöksen tekee kirkkohallitus, ortodoksisten kohteiden osalta kirkollishallitus. Tiedot suojelluista kirkollisista rakennuksista löytyvät kirkkohallituksesta/kirkollishallitukselta tai Museovirastosta.
Pappilat ja muut seurakunnalliset rakennukset sekä muiden kirkkokuntien rakennukset kuuluvat rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain tai maankäyttö- ja rakennuslain piiriin.
Muinaismuistolaki (295/1963) suojaa kaikki kiinteät muinaisjäännökset ilman erillistä päätöstä.
Lisätietoja
Erityisasiantuntija Tuija Mikkonen
puh. 0400 143 970, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Hallitussihteeri Anna Simola
puh. 040 8092 052, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|