Veneily

Päijänteellä on hyvät kulkuyhteydet veneilyä silmälläpitäen. Sen suosio onkin 1970-luvulta lähtien kasvanut voimakkaasti. Kun Päijänteellä veneiden (soutu-, moottori- ja purjeveneet) määrä oli vielä 1975 noin 17 000, niin 1980-luvun lopulla niiden määrä oli jo kaksinkertaistunut. Päijänteen veneseuroissa oli vuonna 1997 yhteensä noin 800? venettä. Lisäksi lähes jokaisella rantakiinteistöllä on käytössään oma vene.

Päijänteellä on runsaasti veneilyreittejä Vääksystä Jyväskylään saakka ja kanavien kautta vieläkin pidemmälle Keski-Suomeen. Päijänteen ja Keiteleen halkova veneilyreitti on ollut yhtenäisenä veneilijöiden käytössä vuodesta 1994 lähtien, jolloin nämä suuret järvet yhdistävä Keiteleen kanava ja kanavareitti valmistuivat.

Päijänteen yhdistää Vesijärveen Suomen vilkkain kanava, Vääksyn kanava, joka on rakennettu 1868-71. Vuonna 1975 Vääksyn kanavan kautta meni veneitä yhteensä noin 4000 ja vuonna 1995 yhteensä noin 9500.

Päijänteen ja Ruotsalaisen yhdistää Kalkkisten kanavan, joka on rakennettu vuonna 1875-78 ja uusittu 1961-64. Kalkkisten kanavan kautta kulki veneitä ja huvialuksia vuonna 2001 yhteensä noin 2100.

Päijänteen purjehdusperinteet ovat myös vankat, sillä ensimmäinen purjehdusseura perustettiin Päijänteelle yli 100 vuotta sitten. Päijänteellä järjestetään vuosittain Päijänne Purjehdus tapahtuma, jonka 30. vuotiskilpailu purjehdittiin vuonna 2002.

Päijänteellä veneilyä voivat haitata lähinnä liian matalat vedenkorkeudet keväisin, jolloin ongelmia voi syntyä rantautumisissa ja veneiden vesille laskussa. Veneilyn kannalta paras vedenkorkeuden vaihteluvyöhyke on NN+78,20-78,70 m. Tämän tason alapuolella satamien käyttö sekä kulku väylien ulkopuolella vaikeutuu. Liian korkeat vedenkorkeudet voivat taas muodostua ongelmaksi suurille purjeveneille, kun siltojen alituskorkeudet pienenevät.