SY437 Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmä
Suomen ympäristö 437, Luonto ja luonnonvarat, s. 284. ISBN 952-11-1598-X (PDF). Julkaisun painettu versio (ISBN 951-37-3309-2) on loppu.
Tiivistelmä
Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietintö
Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmä on selvittänyt metsien suojelun tilaa ja tehnyt ehdotuksensa suojelun kehittämistarpeista Etelä-Suomen, Oulun läänin länsi- ja Lapin läänin lounaisosan alueilla. Tarvearvio on perustunut käynnissä oleviin hemi-, etelä- ja keskiboreaalisten metsien suojelun edustavuusarvioihin sekä ekologiseen ja luonnonsuojelubiologiseen tutkimukseen. Työssä on kiinnitetty kangasmetsien lisäksi huomiota lehtojen, jalopuumetsiköiden, kalliometsien, harjumetsien, suometsien, rannikon ja saariston metsien, rantametsien sekä perinnekulttuurin metsien suojeluarvoihin ja suojelutilanteeseen. Alueella esiintyvien uhanalaisten ja taantuneiden metsälajien elinympäristövaatimuksia, uhkatekijöitä ja suojeluntarvetta on selvitetty.
Tarvearviossa on myös käsitelty metsien rakennetta ja dynamiikkaa Suomessa, elinympäristöjen vähenemisen ja pirstoutumisen ekologisia vaikutuksia, suojelualueverkkojen suunnittelua sekä metsien ennallistamista. Uudistettujen metsänhoitosuositusten ja -menetelmien sekä metsälain ja luonnonsuojelulain perusteella säästettävien ja muiden metsäluonnon arvokkaiden elinympäristöjen merkitystä metsäluonnon suojelulle on arvioitu.
Työryhmä arvioi, ettei nykyisillä Etelä-Suomen ja Pohjanmaan suojelualueilla turvata kaikkia uhanalaisia tai taantuneita metsälajeja, joiden luontainen levinneisyys on painottunut hemi-, etelä- tai keskiboreaaliselle vyöhykkeelle. Alueella korostuu erityisesti lehtojen, rehevien kangasmetsien, korpien ja luonnontilaisen kaltaisten metsien sekä näistä elinympäristöistä riippuvaisten lajien lisäsuojelun tarve.
Työryhmän mukaan metsien suojelua Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla on tarpeen kehittää sekä lyhyellä ja että pitkällä aikavälillä. Metsien suojelun lyhyen aikavälin (alle 20 vuotta) tavoitteena on pysäyttää mahdollisimman nopeasti elinympäristöjen ja lajien taantuminen. Metsien suojelun kehittämisen päätavoitteet asetetaan kuitenkin pitkällä aikavälillä (useita kymmeniä vuosia). Tällöin tavoitteena on ylläpitää alueen metsäluonnon luontaista monimuotoisuutta. Alueella on myös syytä käynnistää ennallistamistarpeen ja -menetelmien selvitys.
Työryhmän mukaan metsäluonnon monimuotoisuuden suojelua Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla on tarpeen edistää kaikissa metsissä riippumatta niiden pääasiallisesta käyttötarkoituksesta. Nykyisten ohjeiden ja suositusten mukainen talousmetsien luonnonhoito todennäköisesti vähentää pitkällä aikavälillä uusien suojelualueiden tarvetta.
Lisätietoja
Ylitarkastaja Mikko Kuusinen, ympäristöministeriö,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|