SY306 Someron Rekijokilaakson maankäytön historia, kasvillisuus ja kasvisto

Tytti Kontula, Leena Lehtomaa ja Juha Pykälä, 2000

Suomen ympäristö 306, luonto ja luonnonvarat, 96 s.
URN:ISBN:9521104937. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa ISBN 952-11-0493-7.

Tiivistelmä

Someron Rekijokilaakso on Suomen arvokkaimpia perinnemaisema-alueita. Savitasangoille uurtunut jokilaaksoverkosto on maassamme ainutlaatuinen sekä geomorfologisesti, maisemallisesti, maankäytöltään että kasvillisuudeltaan.

Tutkimuksessa selvitettiin alueen maankäytön muutoksia karttatarkastelun avulla sekä kartoitettiin kasvillisuus ja kasvisto. Alueen luonnon erikoislaatuisuus perustuu rinteiden jyrkkyyteen, veden ja maanvyöryjen aiheuttamiin prosesseihin ja pitkään jatkuneeseen laidun- ja niittokäyttöön. Lähes koko jokilaakso on aiemmin ollut niittynä, mutta maankäytön muutosten myötä niittyala on koko tämän vuosisadan supistunut ja metsäala kasvanut. Niittyjä on vielä jäljellä 280 hehtaaria, joista 218 hehtaaria tuoreita niittyjä. Tuoreiden niittyjen pinta-ala on suurempi kuin millään muulla Suomen perinnemaisema-alueella.

Muutamat Rekijokilaakson jatkuvasti perinteisessä laidunkäytössä säilyneet niityt kuuluvat maamme luonnoltaan arvokkaimpiin niittyihin. Kasvistoon kuuluu monia harvinaisia laidunnuksesta ja niitosta hyötyneitä lajeja, joista useat löydettiin seudulta ensi kerran tässä tutkimuksessa. Luonteenomaista on lounaisten niittykasvien esiintyminen Rekijokilaaksossa levinneisyytensä pohjoisrajalla. Alueella on myös eräitä uhanalaisia vanhojen lehtipuiden rungoilla kasvavia jäkäliä ja sammalia sekä jokivarsien tulvamaiden sammalia.

Raportti sisältää yleisluonteisia hoitosuosituksia koko alueelle sekä tarkempia hoitosuosituksia arvokkaimmille osille. Rekijokilaakson ainutlaatuiset arvot säilyvät nautakarjan laidunnusta ja niittoa elvyttämällä, poistamalla puustoa metsittyviltä niityiltä sekä säästämällä vanhaa lehtipuustoa.