SY401 Metallivirrat ja romun kierrätys Suomessa

Matti Melanen, Matti Palperi, Mikko Viitanen, Helena Dahlbo, Seppo Uusitalo, Artti Juutinen, Tiina-Kaisa Lohi, Sirkka Koskela ja Jyri Seppälä, 2000

Suomen ympäristö 401, ympäristönsuojelu, 138 s.
URN:ISBN:9521117427, ISBN 952-11-1742-7 (pdf). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa (ISBN 952-11-0710-3).

• SY401 Metallivirrat ja romun kierrätys Suomessa.pdf, (1,1 Mb)

Tiivistelmä

Julkaisussa esitetään ympäristöministeriön (ympäristöklusterin tutkimusohjelma), Teknologian kehittämiskeskuksen ja Metallinjalostajat ry:n rahoittaman ja Suomen ympäristökeskuksen johtaman Elinkaarianalyysi metallien jalostusteollisuuden ympäristöasioiden hallinnan työvälineenä -hankkeen ns. kierrätysosion tulokset. Kierrätysosion ovat toteuttaneet Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopiston Thule-instituutti.

Julkaisussa on laskettu ja arvioitu metallien ns. ilmenevä kulutus (tuotanto + tuonti - vienti) ja ilmenevä loppukulutus (ilmenevä kulutus + välillinen tuonti - välillinen vienti) Suomen kansantaloudessa vuosina 1970, 1995 ja 2010. Laskelmat on tehty teräkselle, ruostumattomalle teräkselle, kuparille, nikkelille, alumiinille, sinkille ja lyijylle. Vuosien 1970 ja 1995 luvut on laskettu teollisuus- ja ulkomaankauppatilastojen avulla. Vuoden 2010 arviot on tehty käyttämällä Thule- instituutin makrotaloudellista FMS-mallisysteemiä, joka sisältää erillisen metalliteollisuuden toimialalle kehitetyn "metallisatelliitin". Suomen talouden kasvuskenaariona vuoteen 2010 on käytetty kauppa- ja teollisuusministeriön EMS-skenaariota.

Romun keräyksen ja kuljetusten ja sen romuliikkeissä tapahtuvan käsittelyn aiheuttaman ympäristökuormituksen arvioimiseksi tehtiin työssä case-tutkimus, jossa oli mukana viisi romuliikettä. Case-yrityksissä käsitellään vuosittain yhteensä noin 140 000 tonnia romua, mikä vastaa 20-25 prosenttia Suomessa kerättävän romun määrästä. Työssä on pystytty esittämään kvantitatiiviset arviot romun keräyskuljetuksista, romuliikkeissä tapahtuvasta käsittelystä ja romun jatkokuljetuksista ilmaan joutuville päästöille. Muiden kuormitustekijöiden käsittely jää pääasiassa kvalitatiiviselle tasolle. Case-tutkimuksen aineiston ohella ilmapäästöarvioiden perustana olevien päästökertoimien laskennassa on käytetty hyväksi Kuusakoski Oy:n Heinolan tehtaan kahden romunkäsittely-yksikön (rautaromu ja auto- ja peltiromu, yhteensä noin 80 000 t/a) tietoja.

Romua voidaan käyttää uudelleen metallien valmistuksen raaka-aineena. Romun kierrättäminen sulattamalla se uudelleen metalliksi voi periaatteessa jatkua loputtomasti. On kuitenkin huomattava, että osa romusta poistuu kierrosta hävikkinä tai muuhun hyötytarkoitukseen. Metallien kysyntää ei voidakaan koskaan kattaa yksinomaan romupohjaisella tuotannolla, joten malmien käyttö metallien valmistuksessa tulee jatkumaan.

Romun kierrätys edustaa kierrätysajattelua vanhimmillaan ja parhaimmillaan. Myös kierrätys itsessään aiheuttaa ympäristörasitusta, mutta sen kokonaistaloudellinen vaikutus on säästävä - tämänkin työn laskelmat osoittavat, että romun keräyksen ja käytön lisäämisen kokonaisvaikutus on ympäristön kannalta myönteinen.

Romun hyödyntämisaste (jonakin vuonna käytetty romumäärä

syntyvä romumäärä) on Suomessa korkea, kokonaisuutena 90 prosentin luokkaa. Metallien valmistuksen sisäinen kiertoromu, ns. oma romu, kerätään käytännössä 100-prosenttisesti. Myös konepajateollisuudessa eli tuotteiden valmistuksessa syntyvän romun talteensaanti lähentelee 100 prosenttia. Tuotteiden käytöstä poistamisessa syntyvä romu, ns. lopputuoteromu, sen sijaan on vaikea ryhmä, koska se on heterogeeninen. Tuoteromun talteensaanti vaihtelee suuresti - lähes nollasta 100 prosenttiin. Tämän romuryhmän osalta talteenotossa on tehostamisen tarvetta, ja tehostamisen tulisi kohdistua erityisesti sähkö- ja elektroniikkaromun sekä kuntien kaatopaikoille joutuvan yhdyskuntajätteen metallijakeen talteensaantiin ja kierrätykseen.

Romun epäpuhtauksien, vierasaineiden, määrät ovat sinänsä useimmiten vähäisiä, mutta niiden vaikutukset voivat romua raaka-aineena käytettäessä olla merkittäviä. Romun tarkka lajittelu ja puhdistaminen onkin tärkeä tekijä sekä sen käytettävyyden että käytössä syntyvien päästöjen takia. Pinnoitetun (sinkki, muovi jne.) romun määrä kasvaa jatkuvasti. Tällaisen romun käsittely edellyttää yksinkertaista erottelua ja muuta käsittelyä täydellisempää prosessointia, johon tarvitaan teknis-taloudellisesti käyttökelpoisia menetelmiä.

Alan tutkimusta tulisi välittömästi kohdistaa erityisesti kierrätyksen kokonaistaloudelliseen optimointiin, lopputuoteromun kertymän arviointiin sekä pinnoitettujen romujen prosessointiin ja kierrätykseen.