SY271 Suomen uhanalaisia lajeja: sorsanputki (Sium latifolium) ja juurtokaisla (Scirpus radicans)

Sorsanputki (Sium latifolium)
Tapio Rintanen ja Päivi Kare, 2000

Juurtokaisla (Scirpus radicans)
Sirkka Hakalisto, Tapio Rintanen ja Anne Grönlund, 2000

Suomen ympäristö 271, Luonto ja luonnonvarat, 86 s.
URN:ISBN:9521104023. Julkaisu on saatavissa vain painetussa muodossa ISBN 952-11-0402-3.

Tiivistelmä

Sorsanputki (Sium latifollum) on luokiteltu maassamme äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on vuodesta 1997 lähtien määrätty erityisesti suojeltavaksi lajiksi. Tämä raportti perustuu sorsanputken suojelusuunnitelmaan sekä 1990-luvun seurantatietoihin.

Suomessa sorsanputkella on ollut kaksi pysyväisluonteista esiintymisaluetta Uudenkaupungin Sirppujoessa ja Vehkalahden Suminanjoessa. Nykyisin sorsanputki esiintyy vain Summanjoessa ja sen mereen laskevilla ruovikoituneilla suualueilla.

Summanjoen jokivarsiesiintymän kokonaisyksilömäärä on runsaan kymmenen vuoden aikana vaihdellut melko paljon. Tänä aikana myös kasvustojen määrä on muuttunut: muutama osakasvusto on taantunut tai hävinnyt kokonaan, toisaalta joitakin aiemmin tuntemattomia kasvustoja on löytynyt. Merenlahtiesiintymän kokonaisyksilömäärä on vähentynyt kymmenessä vuodessa kolmannekseen. Vuosittaiset vaihtelut yksilömäärissä johtunevat pääosin sääoloista, mutta myös erilaisesta laskentatarkkuudesta eri vuosina.

Sorsanputken nykyiset kasvustot sijaitsevat suppealla, vajaan kymmenen hehtaarin alueella. Vesistön ruoppaukset ja perkaukset voivat helposti hävittää pienialaiset sorsanputkikasvustot. Merenlahden ruovikoissa kasvaville sorsanputkille pahimpia uhkatekijöitä ovat varjostavat ja tukahduttavat järviruokokasvustot ja niiden ylivoimainen kilpailullinen asema. Jokivarsiesiintymällä ei ole toistaiseksi ollut välittömiä uhkia.

Sorsanputkikasvustot sekä Summanjokiympäristö tulisi huomioida sekä seutukaavassa että kunnan yleis- ja asemakaavoissa. Kasvustojen hoitotoimia ruovikon leikkaamista pitkin kesää ja leikatun korsiston poistamista tulisi jatkaa. Sorsanputkelle mahdollisia kasvupaikkoja olisi syytä kartoittaa erityisesti Summan ja Neuvottoman kylien välisessä saaristossa ja mantereen ranta-alueilla. Nykyisen, vaihtelevin menetelmin tehdyn seurannan perusteella sorsanputkipopulaatioiden kehitystä ei pystytä luotettavasti arvioimaan.

Juurtokaisla (Scirpus radicans) on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi. Tulvarantojen laji esiintyy Suomessa kahdella erillisellä alueella, Kymenlaakson Kymijokivarressa sivuhaaroineen sekä Pohjois-Karjalassa suppealla alueella Pielisjokivarressa ja Pyhäselän rannoilla.

Kymenlaakson jokivarsiesiintymät ovat pääosin kesäisen alaveden aikaisia vesijättöjä ja ojansuita; järvenrantakasvupaikat ovat ainakin aikaisemmin olleet Kymijoen tulvinnan piirissä. Pohjois-Karjalassa merkittävä osa nykyisistä kasvupaikoista on rannoille kasattujen täyttömaa-alueiden reunoilla ja kaivannoissa. Osa näistä kasvupaikoista on selvästi tilapäisluonteisia, mutta niillä on lyhytaikaisinakin merkitystä seudun juurtokaislakannan säilymiselle.

Tässä suojelusuunnitelmassa esitellään juurtokaislakantojen kehitys ja nykyiset kasvupaikat sekä periaatteet esiintymien suojelemiseksi. Juurtokaisla ei sisälly voimassa olevan luonnonsuojeluasetuksen erityisesti suojeltaviin lajeihin; luonnonsuojelulain mukaiset rajauspäätökset eivät ole sopiva suojelukeino lajille, jonka kasvupaikkojen sijainti vaihtelee huomattavasti suhteellisen lyhyelläkin aikavälillä. Juurtokaislan säilyminen nykyisillä esiintymisalueillaan edellyttää erityisesti maankäytön ohjausta siten, että juurtokaislalle sopivia kasvupaikkoja säilyy riittävästi ranta-alueita varaavan ja muuttavan maankäytön yhteydessä. Lisäksi on keskeistä ottaa huomioon juurtokaislan elinympäristövaatimukset mahdollisten vesien säännöstelyhankkeiden yhteydessä. Juurtokaislan luonnontilaisillakin kasvupaikoilla uhkana on rantakasvillisuuden sulkeutuminen. Tämä korostuu alueilla missä tulvavaikutus on vesijärjestelyjen vuoksi heikentynyt.

Myöhempien suojelu- ja hoitotoimien tarve arvioidaan seurannan perusteella ja mahdolliset toimet tulee kohdentaa sellaisille tulvavaikutuksen piirissä oleville alueille, joilla juurtokaislalla on edellytykset säilyä myös pitkällä aikavälillä.