SY566 Suomen vesistöjen lämpötilaolot 1900-luvulla
Johanna Korhonen, 2002.
Suomen ympäristö 566, luonto ja luonnonvarat, 116 s.
URN:ISBN:952111195X. ISBN 952-11-1195-X (PDF). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa ISBN 952-11-1194-1 (nid.)
Tiivistelmä
Tässä julkaisussa tarkastellaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) valtakunnallisia pintaveden ja syvänveden lämpötilahavaintosarjoja. Pisin SYKEn (ent. Hydrologian toimisto) lämpötilahavaintosarja on Saimaan Lauritsalasta, missä päivittäiset
avovesikauden havainnot alkoivat jo vuonna 1916. Suurin osa systemaattisista lämpötilahavainnoista alkoi kuitenkin vasta 1960- ja 1970-luvun alussa. Useiden pintaveden lämpötila-asemien havainnointi lopetettiin 1980- tai 1990-luvulla taloudellisten
resurssien supistuessa. Kesällä 2000 valtakunnalliseen pintaveden lämpötilahavaintoverkkoon kuului 30 havaintoasemaa. Samana kesänä syvänveden lämpötilaluotauksia tehtiin kymmenessä eri havaintopaikassa. Varhaisimmat systemaattiset lämpötilaluotaukset
aloitettiin 1950-luvulla.
Työssä keskitytään pintaveden osalta kahdeksaan pitkäaikaiseen havaintosarjaan. Havaintopaikat sijaitsevat Pielisellä, Kallavedellä, Saimaalla, Pielavedellä, Lappajärvellä, Tornionjoella, Kevojärvellä ja Inarissa. Myös muutamien muiden asemien
lämpötilahavaintoja on esitetty keskiarvo- ym. taulukkoina. Tarkastelujaksona on käytetty vuosia 1961-2000. Lisäksi aikasarjatarkasteluissa on käsitelty niin pitkää havaintojaksoa kuin kultakin asemalta on saatavilla. Keskiarvojen, minimeiden ja
maksimeiden lisäksi on laskettu kuukausikeskiarvoja, tietyn lämpötilan ylittäviä kausia sekä esitetty näistä aikasarjoja. Aikasarjoista analysoitiin mahdollisia pitkäaikaisia muutoksia sekä niiden merkitsevyyttä. Työssä tarkasteltiin myös aikasarjojen
edustavuutta, luotettavuutta sekä homogeenisuutta.
Syvänveden luotauksista käsitellään vain kahta havaintojärveä, Kallavettä ja Inaria. Tarkastelujaksona on 1981-2000. Havainnoista on laskettu mm. lämpötilan keskimääräinen vuotuinen kulku ja vaihtelu, harppauskerroksen syvyys, järven stabiliteetti ja
lämpömäärä.
Suuria pitkäaikaismuutoksia pintaveden lämpötiloissa ei noussut näkyville. Etelä- ja Keski-Suomen havaintopaikoilla jaksolla 1991-2000 veden lämpötilat olivat hieman korkeampia kuin jaksolla 1961-1990, mutta ainoastaan Saimaan Lauritsalan havainnoissa
oli tilastollisesti merkitsevä lämpenemistrendi mm. kesä-elokuun keskilämpötiloissa ja tietyn rajalämpötilan ylittävien päivien lukumäärässä. Pohjoisen havaintopaikoilla ei ollut havaittavissa muutoksia.
Lisätietoja
Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus, puh.(09) 403 000, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [johanna korhonen]
|