Itämeren haitalliset aineet halutaan kuriin

Tekstiilien haitallisia aineita kulkeutuu Itämereen puhdistettujen jätevesien mukana, kertoo uusi tutkimus. Haitallisten aineiden päästöjä kartoitettiin ensimmäistä kertaa systemaattisesti koko Itämeren valuma-alueelta.

Itämereen päästöjen mukana kulkeutuvia haitallisia aineita on selvitetty ensimmäistä kertaa systemaattisesti koko Itämeren valuma-alueelta.

– Alueelta inventoitiin kaikki olemassa olevat päästötiedot mahdollisimman kattavasti. Näin pystyttiin arvioimaan maittain esimerkiksi tietyn teollisuudenalan päästöt. Myös kuluttajatuotteista peräisin olevia päästöjä pyrittiin arvioimaan. Lisäksi kerättiin uutta tietoa muun muassa jätevesien laadusta, kuvaa johtava tutkija Matti Verta Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Tutkimuksessa inventoitiin sekä aineiden suorat päästöt vesiin että päästöt ilmaan ja maahan.

Tutkimuksen kohteena olivat kaikki Itämeren suojelun toimintaohjelmassa listatut 11 haitallista aineryhmää. Listalla on aineita, joita käytetään esimerkiksi tekstiileissä, palonestoaineissa ja torjunta-aineissa.

– Itämeren ekosysteemin kannalta haitallisimpia ovat hitaasti hajoavat ja eliöihin kertyvät aineet. Osa niistä on myös myrkyllisiä, kuvaa Matti Verta.

Osaa haitallisista aineista valmistetaan tarkoituksella, osa päätyy ympäristöön esimerkiksi teollisuus- ja polttoprosesseista.

Rannikoiden jätevedenpuhdistukseen kannattaa satsata

Tutkimuksessa analysoitiin esimerkiksi yhdyskuntajäteveden puhdistamoilta vesistöihin päätyvien haitta-aineiden pitoisuuksia ja aineiden aiheuttamaa kuormitusta.

– Tutkimuksen mukaan kaikki sisämaan kuormitus ei suinkaan päädy mereen asti. Joitakin haitallisia aineita joutuu Itämereen selvästi enemmän suoraan rannikolta kuin sisämaasta, kertoo vanhempi suunnittelija Jukka Mehtonen SYKEstä.

Tällaisia aineita ovat esimerkiksi eräät palonestoaineissa käytetyt difenyylieetterit ja heksabromosyklododekaani sekä tekstiileissä käytetyt nonyylifenolit. Niiden sisävesiin tulleesta kuormituksesta vain noin 1 prosentti päätyy mereen.

– Itämeren kannalta haitallisten aineiden poistoon kannattaa siksi satsata erityisesti rannikoiden puhdistamoilla, sanoo Mehtonen.

Vaatteista päätyy haitta-aineita mereen

Puseroa ostaessa tuskin tulee ajatelleeksi, että uudesta vaatteesta voi ensimmäisellä pesukerralla päätyä Itämereen haitallisia aineita. EU:n ulkopuolisissa maissa on kuitenkin sallittua käyttää tekstiilien valmistuksen pesuissa, värjäyksessä ja loppukäsittelyssä ympäristölle haitallisia nonyylifenolietoksylaatteja. Osa aineista jää lopputuotteeseen.

– Kun kuluttaja pesee vaatteen, nonyylifenolietoksylaatit ja niiden hajoamistuotteet nonyylifenolit päätyvät pesuveden mukana jätevedenpuhdistamolle ja osittain edelleen mereen. Aineita löydettiin puhdistetuista jätevesistämme, kuvaa Jukka Mehtonen.

EU:ssa näiden aineiden käyttö on sallittua esimerkiksi vaatteiden valmistuksessa ja teollisessa puhdistuksessa, jos käytöstä ei aiheudu päästöjä jäteveteen tai muuten ympäristöön. Aineita sisältäviä tuotteita saa myös tuoda EU:hun ja viedä unionin ulkopuolelle.

– Tällaisia käytön rajoituksia viranomaisten on hyvin vaikea valvoa, sanoo Mehtonen.

EU:n käyttörajoituksia pitäisikin hänen mukaansa tarkistaa.

– Nonyylifenolietoksylaatteja ja nonyylifenoleja sisältävien pesuaineiden valmistus ja käyttö tulisi EU:n alueella yksiselitteisesti kieltää. Myös näitä aineita sisältävien tekstiilien tuonti EU:hun pitäisi kieltää, arvioi Jukka Mehtonen.

Kaikissa vesinäytteissä haitta-aineita

Haitta-aineita löytyi kaikista tutkituista jätevedenpuhdistamoiden vesinäytteistä Suomessa. Näytteet otettiin puhdistetuista jätevesistä.

– Jokaisessa näytteessä oli joitain tutkituista 11 haitta-aineista, kertoo Jukka Mehtonen.

Useimpien aineiden osalta – toisin kuin nonyylifenolien – tilanne oli jo ennestään tiedossa.

– Esimerkiksi jäteveden elohopean, dioksiinin ja kadmiumin pitoisuuksissa ei tullut vastaan yllätyksiä. Niiden päästöt jätevedenpuhdistamoilta mereen ovat vähäisiä verrattuna maaperään ja ilmaan joutuviin päästöihin, kertoo Mehtonen.

Kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta tuleva elohopean ja kadmiumin kuormitus hänen mukaansa vielä usein yliarvioidaan, koska analytiikkaan ei käytetä riittävän tarkkoja menetelmiä. Aineita mitataan osana ympäristölupavelvollisten tarkkailua.

Suomessa yhdyskuntien jätevesilaitoksille puhdistukseen päätyvät yleensä myös pienen ja keskisuuren teollisuuden jätevedet.

– Yritysten jätevesistä olisi kuitenkin kustannustehokkainta poistaa haitalliset aineet jo ennen kuin ne päätyvät kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle, kertoo Jukka Mehtonen.

Jos poisto tehdään vasta kunnallisella jätevedenpuhdistamolla, joudutaan puhdistamaan paljon suurempi määrä vettä ja kustannuksetkin ovat suuremmat.

Analyyseja tehtiin tuhansia

Kolmivuotinen COHIBA-tutkimus päättyi tänä keväänä. Rahaa siihen kului vajaat 5 miljoonaa euroa, josta noin 4 miljoonaa tuli EU:lta.

Tutkimusta koordinoi erikoistutkija Ansa Pilke SYKEstä.

– Tutkimuksessa oli mukana 8 maata ja 22 eri tutkimuslaitosta, viranomaistahoa tai muuta organisaatiota.

Päästöselvitysten lisäksi hankkeessa tarkasteltiin päästöjen ja kuormituksen vähentämisen menetelmiä.

– Tutkimuksessa otettiin uusia näytteitä kaikkiaan noin 250 ja analyysejä tehtiin tuhansia, hän kuvaa.

Kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden lisäksi näytteitä kerättiin hulevesistä ja kaatopaikkojen suotovesistä. Analyyseistä suurin osa tehtiin Suomessa, Ruotsissa ja Puolassa. Osa analyyseistä tehtiin SYKEn laboratoriossa. Siellä myös tutkittiin jätevesien myrkyllisyyttä useilla eri testausmenetelmillä.

– Laajaa päästöselvitystä tarkennettiin eräiden aineiden osalta vielä mallintamalla. Malleilla arvioitiin mereen kulkeutuvaa kuormaa. Mallinnusta tekivät etupäässä ruotsalaiset, kertoo Ansa Pilke.

Yksityiskohtaisimpia haitallisten aineiden mallinnuksia paikallisista päästöistä tehtiin Tukholman ja Kööpenhaminan alueille.

Hanke järjesti myös haitallisiin aineisiin liittyvää koulutusta Baltian maissa ja Puolassa. Koulutustilaisuudet suunnattiin viranomaisille, jätevedenpuhdistamojen väelle ja muille alan toimijoille.

– Koulutustilaisuuksiin osallistui kaikkiaan noin 1100 henkeä. Tilaisuuksia oli nelisenkymmentä ja osallistujia tilaisuutta kohden keskimäärin vajaat 30, kertoo Ansa Pilke.

Tuloksilla on käyttöä

– Tutkimuksessa kerätty tieto on tärkeää perustietoa, jonka pohjalta voidaan laatia esimerkiksi kullekin haitalliselle aineelle maakohtainen päästöjen vähentämissuunnitelma, kertoo Ansa Pilke.

Tietoja käytetään Itämeren suojeluohjelman kansallisten toimintaohjelmien päivittämisessä. Ohjelmat on laadittu pari, kolme vuotta sitten, ja ne on määrä päivittää ennen vuoden 2013 HELCOM:n ministerikokousta.

Lisäksi tiedot palvelevat vesipuitedirektiivin vesienhoitosuunnitelmia, jotka päivitetään vuonna 2015.

Kesän aikana pitäisi EU-mailla olla valmiina myös meristrategiaan liittyvä alustava meren tilan arviointi.

– Muutamat maat ovat jo käyttäneet tämän tutkimuksen tietoja meristrategiatyöhönsä, kertoo Ansa Pilke.

Tutkimuksesta on laadittu kaikkiaan noin 50 raporttia. Tuloksista on tehty myös erityisesti päättäjille suunnattu yhteenveto.

Pintakäsittelyaineita puhdistamoilta mereen

Haitallisia pintakäsittelyaineita PFOS ja PFOA päätyy mereen Itämeren valuma-alueelta sekä teollisuuden että kuntien puhdistamoiden kautta.

Haitallisten aineiden suhteelliset päästöt veteen, ilmaan ja maaperään

Haitallisten aineiden suhteelliset päästöt veteen, ilmaan ja maaperään Itämeren valumaalueella. Muun muassa tekstiilien ja maalien valmistuksessa käytettyjä aineita (NP, NPE ja OP, OPE), palonestoaineita (HBCD) ja pintakäsittelyaineita (PFOS, PFOA) päätyy suhteellisen paljon suorina päästöinä vesiin.

Haitallisten aineiden päästömääriä vesiin

Itämeren suojelun toimintaohjelmassa on määritelty 11 Itämeren kannalta haitallista aineryhmää. Taulukossa on arvioitu aineiden pääasiallisia käyttökohteita, tärkeimpiä päästölähteitä ja päästömääriä vesiin Suomessa. Klikkaamalla taulukkoa se aukeaa isompana.