SY25/2012 Ruovikoituminen ja vedenlaatu Suomenlahdella: kyselytutkimuksen tulokset
Ekaterina Laukkonen, Ljudmila Vesikko, Turo Hjerppe,
Lauri Ahopelto, Mika Marttunen, Kirsi Kostamo,
Heikki Pitkänen, Sakari Kuikka ja Katarina Vesikko, 2012.
Suomen ympäristö 25/2012, Ympäristönsuojelu,79 s. Suomen ympäristökeskus (SYKE). URN:ISBN 978-952-11-4047-1,
ISBN 978-952-11-4047-1 (PDF). Julkaisu on saatavana ainoastaan verkkojulkaisuna.
Jos pdf:n avaamisessa ilmenee ongelmia, tallenna tiedosto ensin koneellesi ja avaa se sieltä Adobe Reader –ohjelmalla.
Tiivistelmä
Järviruoko, Phragmites australis, on monivuotinen, matalilla pehmeäpohjaisilla rannoilla esiintyvä makrofyytti, jonka levinneisyys on yksi maailman laajimmista. Suomen ympäristökeskuksessa selvitettiin ruovikoitumista ja vedenlaadun vaihtelua sekä niiden vaikutuksia virkistyskäyttöön Suomenlahden rannikolla osana IBAM-hanketta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä, jonka kohderyhmänä olivat enintään 500 metrin päässä rantaviivasta asuvat henkilöt. Kyselyyn saatiin 281 vastausta, joita analysoitiin tilasto- ja paikkatietomenetelmiä hyödyntäen. Kyselyn tuloksia verrattiin myös luonnontieteellisesti mitattuihin aineistoihin.
Tulosten mukaan järviruokoa kasvoi 87 %:lla vastaajien lähirannoista. Yleisimmin ruovikkoa esiintyi paikoitellen alle 10 metriä leveänä vyöhykkeenä. Valtaosa vastaajista oli havainnut ruovikon lisääntymistä, ja ruovikon taantumishavaintoja oli vähän. Pääosin vastaajat kokivat ruovikon haitallisena ilmiönä etenkin ylivuotisen järviruo’on kasaantumisen ja vedenlaadun heikentymisen vuoksi. Myös myönteisiä vaikutuksia, kuten merkitys lintujen elinympäristönä ja maiseman elementtinä, ilmeni.
Ranta-asukkaat arvioivat vedenlaadun keskimäärin paremmaksi kuin vesipuitedirektiivin mukaisessa pintavesien ekologisen tilan luokituksessa. Kuitenkin 80 % vastaajista arvioi lähirantansa vedenlaadun huonoksi tai tyydyttäväksi. Valtaosa vastaajista oli huomannut vedenlaadun heikentyneen.
Voimakkaasti ruovikoituneilla rannoilla arvioitiin keskimäärin huonompaa vedenlaatua kuin ruovikottomilla rannoilla, ja ruovikon laajetessa vedenlaadun havaittiin lähes poikkeuksetta heikentyneen. Suuri osa vastaajista koki ravinnepäästöjen vähentämisen tehokkaaksi keinoksi ruovikoitumisen ehkäisemisessä.
Vastaajien arviot vastasivat melko hyvin vertailupohjana käytettyjä tieteellisesti mitattuja aineistoja. Ruovikoitumisarviot vastasivat vertailuaineistoja vedenlaatuarvioita paremmin. Vaikka vastauksissa ilmeni hajontaa, paikallishavaintojen kerääminen todettiin tässä tutkimuksessa suhteellisen luotettavaksi tavaksi kartuttaa tietoa ympäristöstä.
Lisätietoja:
Erikoistutkija Kirsi Kostamo, Suomen ympäristökeskus (SYKE),
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Harjoittelija (1.7.2012 alk. Projektisihteeri) Ekaterina Laukkonen,
Suomen ympäristökeskus (SYKE), etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|