Vesistöjen säännöstely
Lähtökohta useimmille vesistöjemme säännöstelylle on tulvasuojelu. Vettä varastoidaan keväällä lumen sulamisen aikana varastoon juoksutettavaksi kuivana aikana alas. Sama rytmi sopii myös vesivoimalaitoksille, teollisuuden vedenhankinnalle ja kesän virkistyskäytölle. Sen sijaan loppukeväällä matalat vedenkorkeudet ovat kalaston kannalta haitallisia.
Luvat
Vesistöjä säännöstellään vesioikeudellisen luvan perusteella. Röukasjärven säännöstelyyn Oravaisissa ja Kotilammen säännöstelyyn Isokyrössä on luvan antanut Ruotsin kuningas 1700-luvulla. Nykyisin alueemme lupaviranomainen on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Uusien säännöstelylupien lupaehdot tulevat tarkistettaviksi määräajoin. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo lupaehtojen noudattamista ja huolehtii valtion säännöstelystä joko itse tai yhteistyökumppaneiden kautta.
Säännöstelyn laajuus
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella on 39 säännösteltyä järveä. Valtio on säännöstelyluvan haltijana 13 tekojärvellä ja 17 luonnonjärvellä. Useimmilla järvillä käytännön säännöstelyä hoitavat hyödynsaajat sopimuksen perusteella. Kunnat, voimayhtiöt tai muut yksityiset säännöstelevät kahta tekojärveä ja seitsemää luonnonjärveä. Kaikki suurimmat järvemme Lestijärveä lukuun ottamatta ovat säännösteltyjä.
Suurin alueen järvistä on Lappajärvi, jonka säännöstelyväli on 1,8 m ja säännöstelytilavuus 160 miljoonaa m3. Käytännössä vedenkorkeus vaihtelee vuoden aikana noin yhden metrin. Juoksutus määräytyy vuodenajan ja vedenkorkeuden mukaan.
| |
|
 |
|
Pitkämön tekojärvi. Valokuva Unto Tapio
|
| |
Pinta-alaltaan ja säännöstelytilavuudeltaan suurimmat tekojärvet ovat Kalajärvi, Hirvijärvi, Patana ja Venetjoki. Suurin säännöstelyväli 10 m on Pitkämön tekojärvessä, mitä kuitenkin käytetään harvoin.
|