Ympäristön tila

Lounais-Suomen ympäristön nykytila on verrattain hyvä, ja alue tarjoaa terveellisen ja viihtyisän elin- ja toimintaympäristön.

• Nämä Lounais-Suomen ympäristön tilasta kertovat sivut perustuvat ympäristöstrategian ja -ohjelman seurantaan vuodelta 2008. 
• Tarkistettu ohjelma vuosille 2010 - 2013 on toteutuksessa ja sen ensimmäinen seuranta julkaistaan vuoden 2011 lopulla.

	Kuva: Rodeo/Tero Sivula

Ympäristöohjelman seuranta tuottaa tietoa ympäristön tilasta

Lounais-Suomen ympäristöstrategia ja -ohjelma valmistuivat vuosina 2006-2007. Niiden sisältämät tavoitteet ja toimenpiteet koskettavat kaikkia tahoja ja ihmisiä Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. 

Ympäristöstrategiassa luotiin visio ympäristön tavoitetilasta vuonna 2020. Ympäristöohjelmaan koottiin käytännön toimenpiteet, joilla strategian tavoitteisiin pyritään vuosina 2007-2012.

Strategian ja ohjelman toteutusta seurataan vuosittain erilaisten indikaattorien avulla sekä käytännön toimenpiteiden toteutumista tarkastelemalla. Ensimmäinen seurantakierros koskee vuoden 2007 tilannetta. 

Ympäristön tila pähkinänkuoressa

1. Pintavesien tila on keskimäärin tyydyttävä. Suurin ongelma on rehevöityminen. Vesien tilan parantamiseksi on käynnissä lukuisia hankkeita ja toimintaa, joiden vaikutukset näkyvät viiveellä. Myönteistä kehitystä hidastaa vesialtaiden pohjaan varastoituneet ravinteet. Ilmastonmuutoksen myötä runsastuneet sateet lisäävät valuntaa ja vaikuttavat merkittävästi vesien tilaan. 
2. Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen ovat suuria haasteita. Toimenpiteitä tarvitaan esimerkiksi energiantuotannossa ja energian käytössä, liikenteessä sekä yhdyskuntasuunnittelussa. Selvityksiä ja suunnitelmia on tehty, mutta käytännön tekoja tarvitaan paljon enemmän. Ilmastonmuutoksen moninaisia vaikutuksia ja riskejä ollaan vasta selvittämässä ja tietoa tarvitaan lisää.
3. Pohjavesien yleistila on säilynyt kohtuullisen hyvänä.  Pohjavesien pilaamiskielto on ehdoton, ja pohjavesien suojelua toteutetaan ensisijaisesti ennaltaehkäisevin keinoin. Riskien kartoittamiseen ja pienentämiseen liittyvät toimenpiteet ovat edenneet hyvin. Pilaantuneiden maiden kunnostaminen turvaa osaltaan pohjavesien tilaa ja siihen panostetaan edelleen.
4. Alueiden käytön ratkaisuilla ja yhdyskuntarakenteella on suuri merkitys ilmastonmuutokseen varautumisessa. Vaikutukset myös ympäristön tilaan ja ihmisten hyvinvointiin ovat merkittäviä. Yhdyskuntarakenne on hajaantunut, mistä yhtenä osoituksena työmatkojen pidentyminen. Maankäyttöä koskevissa suunnitelmissa on kuitenkin nähtävissä pyrkimystä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseen. Myös kuntien määrän vähenemisellä arvioidaan olevan myönteisiä vaikutuksia yhdyskuntarakenteen kehitykseen.
5. Ympäristövastuullisen ja ekotehokkaan toiminnan edistäminen on viime aikoina sujunut suotuisassa ilmapiirissä. Tähän on vaikuttanut mm. ilmastonmuutoskeskustelu. Prosessi ympäristötietoisuudesta käytännön toimiin on kuitenkin hidas. Alueellinen kestävän kehityksen työ on ottanut viime aikoina uusia askeleita maakunnissa. Varsinais-Suomessa aloitti toimintansa VALONIA - Kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus. Satakunnassa mm. ympäristökasvatustoiminta on edistynyt hankkeiden turvin aivan viime aikoina. 
6. Ympäristövaikutusten tunnistaminen ja hallinta on tärkeää kaikessa toiminnassa. Monissa toiminnoissa vaikutusten arviointi on kohtalaisen kattavaa. Merkittävä osa päästöistä syntyy erilaisissa häiriötilanteissa. Riskienhallinnan kehittämiseen tulee panostaa jatkossa enemmän.
7. Luonnon monimuotoisuutta turvataan mm. luonnonsuojeluohjelmien toteutuksen eli suojelualueiden perustamisen avulla. Monimuotoisuuden köyhtyminen ei ole pysähtynyt. Suojeluun on tullut viime vuosina monia uusia vapaaehtoisia keinoja (mm. METSO-ohjelma), mutta vanhojen suojeluohjelmien toteuttamisen ollessa kesken, on uusia toimenpiteitä saatu hitaasti liikkeelle. 
8. Elinympäristön terveellisyys, turvallisuus ja viihtyisyys sekä osallistumismahdollisuudet, luonnon virkistyskäyttömahdollisuudet ja jätehuollon toimivuus ovat tärkeitä ihmisten kokonaishyvinvoinnin ja yhteiskuntakehityksen kannalta. Parannettavaa on mm. taajamien ilmanlaadussa ja jätteiden hyötykäyttöasteessa. Yhä enenevässä määrin myös melun merkitys viihtyvyyteen ja hyvinvointiin on korostunut ja vaatii jatkossa toimenpiteitä melulle altistuvien määrän pienentämiseksi. 
9. Kulttuuriympäristön ja maiseman merkitys paikallisen kulttuurin ja oman identiteetin vahvistajana on noussut aiempaa suurempaan arvoon. Perinteistä rakennuskantaa halutaan vaalia niin taajamissa kuin maaseudullakin. Kulttuuriympäristöihin liittyvä luonto, esim. perinnemaisemat, koetaan tärkeäksi osaksi kokonaisuutta. Rakennuskantaa ja kulttuurimaisemia on inventoitu, mutta merkittävää panostusta tarvitaan myös korjausrakentamiseen ja alueiden muuhun hoitoon. 
10. Maa-ainesvarojen käyttöön liittyvää ohjausta ja seurantaa on kehitetty viime vuosina. Hankkeissa on keskitytty pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen, soranottoalueiden tilan ja kunnostustarpeen kartoitukseen sekä maa-ainesten ottamisen seudulliseen ohjaukseen. Suunnitelmallisuutta on pyritty lisäämään myös ottamissuunnitelmien sisältöön kohdistuvalla neuvonnalla. Luonnonvarojen käyttöä sanelee vahvasti kulloinenkin taloussuhdanne.