Vesitilanne Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella huhtikuun alkupuolella

Lumen vesiarvot sulamisen alkaessa olivat lähellä keskiarvoja ja järvet olivat kuivahkon loppukesän ja syksyn vuoksi jäätyessään vedenkorkeuksiltaan yleisesti keskiarvojen alapuolella. Tämän perusteella avoveden ajan vedenkorkeudet tulevat keskimääräisillä kesäsateilla jäämään keskimääräisten alapuolelle. Tämä koskee sekä Saimaata että pääosin muitakin järviä.

Pohjavesien osalta kuva on hajanaisempi, pienemmissä esiintymissä vettä on yli keskiarvon ja isommissa hieman keskiarvon alapuolella. Kaivovesien kesäkorkeudet riippuvat kesän sateista.

Lähtökohta nykyisille vedenkorkeuksille

Niukkasateisen ja lämpimän loppukesän ja syksyn seurauksena vedenpinnat olivat yleisesti keskiarvojen alapuolella talven tullessa.

Talven lumet ja sulaminen

Kuluneen talven aikana kertyneen lumen vesiarvo oli huhtikuun alussa Etelä-Savon länsiosassa 57 mm, mikä on vain 57 % ajankohdan keskiarvosta. Pienen yksittäisen läntisen alueen, Haukivuoren Juonistonojan lumilinjalla vesiarvo oli vielä 28.3. 140 mm, mikä on 10 mm linjan keskiarvon yläpuolella. Itäosissa lunta oli hieman enemmän kuin lännessä, vesiarvo oli huhtikuun alussa 81 mm. Vesiarvojen maksimit näillä alueilla olivat tänä vuonna maaliskuun puolen välin tienoilla, eli sulaminen oli alkanut jo maaliskuussa.

Saimaan vedenkorkeuteen viiveellä vaikuttavan koko Vuoksen valuma-alueen vesiarvo, joka siis sisältää myös Joensuun ja Kuopion takaisia alueita sekä Venäjän Karjalaa, oli huhtikuun alussa 109 mm eli 78 % ajankohdan keskiarvosta. Maaliskuun alussa vesiarvo oli 140 mm eli 114 % keskiarvosta, sulaminen oli siis runsasta jo maaliskuussa, varsinkin sen jälkipuoliskolla. Keskiarvo-oloissa vesiarvo lisääntyy maaliskuun aikana. Viime vuonna huhtikuun alun vesiarvo Vuoksen valuma-alueella oli113 mm eli 80 % keskiarvosta. Vuonna 2000 vastaava arvo oli 177 mm eli 128 % keskiarvosta.

Lumen aluevesiarvon kehitys Etelä-Savon vesiin liittyvillä alueilla vuoden 2002 talvella

04411= Saimaa lähialueineen
04811= Vuoksen vesistöalue
14892= Mäntyharjun reitin Ripatinkosken pohjoispuoleinen alue

Vuodesta riippuen maaliskuun-huhtikuun alun lumen vesiarvo kuvaa kevättulvassa maksimissaan purkautuvaa vesimäärää. Talven lauhojen säiden vuoksi osa sataneesta lumesta on tänä vuonna sulanut ja purkautunut vesistöihin ja pohjavesiin jo talven kuluessa. Sulamisvettä oli siis maaliskuun puolessa välissä, alueesta riippuen varastossa kuitenkin niin, että siitä yht`äkkisessä sulamisessa olisi kertynyt maanpinnalle yli 10 cm:n vesikerros. Niinhän ei todellisuudessa tapahdu, vaan sulaminen tapahtuu kevään sääsuhteista riippuvan ajanjakson aikana. Yöpakkaset hidastavat, kun taas korkeat päivälämpötilat ja vesisateet kiihdyttävät sulamista

Usein näin keväällä puhutaan, että aurinkoisina ja tuulisina keväinä vedet haihtuvat taivaalle, eivätkä valu vesistöihin tai pohjavesiin. Kyllä haihtumista tapahtuukin, mutta suoraan lumen pinnasta ei haihtumista käytännössä voi tapahtua, vaan sulaveden pitää päästä pälveen lämmetäkseen riittävästi ja haihtuakseen. Haihtumisen suuruus riippuu lämpötiloista ja tuulen voimakkuudesta. Sulamiskauden maksimihaihdunnaksi voidaan esittää n. 30 mm, mikä enimmillään olisi n. 1/3 lumen vesiarvon kokonaismäärästä.

Seuraavassa kuvassa on esitetty jatkuvasti havaittavien järvien nykyisten vedenkorkeuksien poikkeamat senttimetreinä keskiarvosta sekä suluissa viimevuotisesta vastaavan ajan vedenkorkeudesta.

Tietoja kartan järvien ominaisuuksista

Synsiä on pienehkön valuma-alueen keskivaiheilla sijaitseva Puulaan laskeva, valuma-alueen kokoon nähden melko suuri järvi. Kyyvesi on yli 1000 km2:n valuma-alueen suuri, alin allas, jonka pinta-ala on n. 10 % valuma-alueesta. Puula on Kissakosken padolla säännöstelty suurjärvi.

Vahvajärvi on allas, johon Puulan vedet purkautuvat ja missä virtaaman vaihtelut voivat aiheuttaa suurehkoja vedenkorkeusvaihteluja.

Maavesi on melko suuren valuma-alueen säännöstelty järvi, mikä saa sen käyttäytymään jossain määrin luonnontilaisista vesistöistä poiketen.

Myllylampi/Lohnajärvi: pieni tilavuus ja suurehko virtaama voivat tällä paikalla saada aikaan suurehkoja vaihteluja.

Suurijärvi on pienen valuma-alueen suurikokoinen järvi, jossa pinnankorkeuteen vaikuttavat tekijät näkyvät nopeasti, mutta toisaalta vaimentuvat muihin vesistöihin verrattaessa, koska järvi itse muodostaa suuren osan koko valuma-alueesta.

Ylä- Enonvesi on kalanviljelyn tarpeisiin säännöstelty, vesistöalueensa alin allas. Kermajärvi on Kallaveden vesien itäisen haaran ja Juojärven reitin vedet vastaanottava suuri allas Saimaan yläpuolella.

Haukivesi on Savonlinnan salmien padotuksen vuoksi useimmissa tilanteissa hieman alapuolisia Saimaan osia ylempänä oleva Saimaan allas.

Kuvasta siis nähdään, että vedet ovat siis pääasiassa ajankohdan keskiarvokorkeuksien alapuolella. Kesäkorkeudet ovat tulevien säiden varassa ja jäävät monessa paikassa keskiarvojen alapuolelle ellei kesä ole sateinen.

Saimaa

Saimaan tämän hetken vedenkorkeuden vertailu havaittuihin ääri- ja keskiarvoihin sekä viimevuotiseen vastaavan ajan korkeuteen esitetään seuraavassa kuvassa.

Saimaan vedenpinnan korkeus on siis varsin tyypilliseksi katsottavalla alueella.

Saimaan ennusteet/nykykorkeus ja muitakin hydrologisia tietoja ja ennusteita on nähtävissä jo aiemmin kerrotussa internet-osoitteessa: ja avautuvalta sivulta linkki Ympäristön tila -> vesitilanne ja ennusteet Saimaalla -> haluttu kohta. Vedenkorkeus on kolmas kuva ylhäältä.

Joulukuussa ennustettiin Saimaan vapautuvan jääpeitteestään selvästi keskiarvon alapuolisella tasolla. Talven sulamisjaksot ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että talvinen vedenpinnan lasku on ollut varsin lievä ja tästä syystä ero tuon ajankohdan keskiarvoon tulee jämään melko pieneksi.

Nyt Saimaan siis ennustetaan kääntyvän selvempään nousuun toukokuun alussa. Koko käyrällä näkyvän jakson aikana eli elokuun alkupuolelle saakka vedenpinnan ennustetaan kuitenkin jäävän keskivesikäyrän alapuolelle. Ennuste perustuu pääosin lumen vesiarvon määrään ja siitä aiheutuvaan valuntaan sekä vallitsevaan ja keskiarvoiseksi ennustettuun säätilaan touko-, kesä- ja heinäkuun aikana.Runsaat kesäsateet voivat kuitenkin nostaa Saimaan pinnan keskiarvoon ja ylikin.

Pohjavedet

Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella on jo kauan havaittu pohjavesien korkeuksia päivittäin Puumalan Pistohiekan, Pieksämäen Naakkiman ja Pertunmaan havaintoasemilla.  Puumalan ja Pieksämäen asemien pohjavesien muodostumisalueet ovat laajoja sora-hiekkamaiden pohjavesialtaita, jolloin ne reagoivat varsin hitaasti sadannan ja sulannan muutoksiin, eikä niiden perusteella voida päätellä pienten pohjavesialueiden eli käytännössä kaivojen vedenpintojen korkeustilannetta.

Pistohiekan pohjaveden korkeus on nyt 12 cm ajankohdan keskikorkeuden ala puolella ja Naakkima n. 6 cm keskiarvon alapuolella.

Pertunmaa on laajahko useimpien yksittäiskaivojen muodostumisalueisiin verrattuna, kuitenkin se on selvästi edellisiä pienempi ja sijaitsee moreenimaalla kuten useimmat talousvesikaivot Etelä-Savossa ja koko Suomessakin.

Pertunmaalla pohjavedenpinta on 16 cm ajankohdan keskiarvon ja 11 cm viimevuotisen korkeuden yläpuolella.

Pohjavesiasemien vedenkorkeudet vuonna 2002 nähdään kuvina internetissä osoitteessa: /esa ->ympäristön tila -> pohjavedenkorkeudet

Viime vuoden loppupuolella käynnistettiin edellisten lisäksi kolmen eri moreenimaakaivon vedenkorkeuden havainnointi, jotta kaivojen vesitilanteesta saataisiin entistä parempi kuva.

Kaivohavainnoissa Etelä-Kokkila, Rantasalmi; Löytö, Ristiina ja Pakola, Pieksämäen mlk. nähdään seuraavat vaihtelut lokakuusta huhtikuulle.