Vesitilanne Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella joulukuun puolivälissä  

Pienissä pohjavesiesiintymissä vedenpinta on selvästi ajankohdan keskiarvojen alapuolella. Tämä on näkynyt myös kaivojen vähävetisyytenä tai jopa kuivumisena. Isoissa pohjavesiesiintymissä veden pinta on edelleen vain vähän  keskiarvon alapuolella. Talven tilanne pienissä esiintymissä /kaivoissa on riippuvainen tulevien sateiden määristä. Maankosteuden vajaus voi  tällä hetkellä olla edelleen jopa 90  mm, mikä on noin puolitoistakertainen keskimääräiseen talvikuukauden sadantaan verrattuna. Näin paljon siis pitäisi syvempien kerrosten kohdalla sataa ennen kuin maaperässä oleva vesi painuisi varsinaiseen pohjavesikerrokseen ja nostaisi olennaisesti  pohjaveden pintaa. Ohuissa moreenimaissa suotautuva vesi päätyy  pohjaveteen pienemmilläkin sateilla.

Järvien vedenpinnat ovat ajankohdan keskiarvon ja viimevuotisen tason alapuolella ja keskimääräisillä säillä tulevat talven ajaksi alhaalle jäämäänkin. Tulevan kesän vesivarat riippuvat syksyn ja talven sateista ja lumista. Saimaa esim. tulee jäämään varsin alhaiselle tasolle, ellei ensi vuoden alkupuolisko ole poikkeuksellisen  märkä.

Lähtökohta nykyiselle vesitilanteelle

Talven 2001-2002 lumen vesiarvot olivat yli keskiarvojen maaliskuun lopussa. Lumi alkoi sulaa jo huhtikuun alkupuolella ja sulamiskausi oli pitkä. Osa sulaneesta lumesta haihtui, eikä tullut mukaan kevättulvaan. Ennen kevättulvaa jatkuvasti havaituista järvistä puolet oli keskiarvokorkeuden yläpuolella  ja puolet jo tuolloin sen alapuolella. Kesäkuussa satoi suhteellisen lyhyen jakson perusteella miltei kaksinkertaisesti keskiarvoon verrattuna ja myös heinäkuussa satoi hieman yli keskiarvojen, mutta elokuu, joka yleensä on sateisin kesäkuukausista, oli varsin kuiva; länsiosissa satoi vain 22 % keskiarvosta ja lisäksi varsin lämmin. Tämän jälkeiset kuukaudet olivat kaikki selvästi keskimääräistä vähäsateisempia marraskuuta lukuun ottamatta. Kun koko kesä oli lisäksi lämmin, on myös haihtuminen vähentänyt vesivaroja huomattavasti. Järvien pinnoista saattoi kesän aikana haihtua jopa keskimääräisen vuosisadannan verran.

Joulukuun  1-15. päivien aikana on Etelä-Savon länsiosissa satanut 4 mm. Tähän mennessä sataneen lumen vesiarvo on maakunnan länsiosissa n. 50 mm.

Järvien vedenkorkeudet

Seuraavassa kuvassa on esitetty jatkuvasti havaittavien järvien nykyisten vedenkorkeuksien poikkeamat senttimetreinä keskiarvosta sekä suluissa viimevuotisesta vastaavan ajan vedenkorkeudesta. Joistakin järvistä on esitetty vertailu vuoden 1941 vastaavaan ajankohtaan.

Joissakin latvajärvissä havaittiin  1-3 cm:n vedenkorkeuden nousuja marras-joulukuun vaihteessa suojajakson vuoksi, mutta  ne ovat nyt palautumassa lasku-uralle.

Tietoja kartan järvien ominaisuuksista

Synsiä on pienehkön valuma-alueen keskivaiheilla sijaitseva Puulaan  laskeva, valuma-alueen kokoon nähden melko suuri järvi.

Kyyvesi on yli 1000 km2:n valuma-alueen suuri, alin allas, jonka pinta-ala on n. 10 % valuma-alueesta.

Puula on Kissakosken padolla säännöstelty suurjärvi.

Vahvajärvi on allas, johon Puulan vedet purkautuvat ja missä virtaaman vaihtelut voivat aiheuttaa  suurehkoja vedenkorkeusvaihteluja.

Maavesi on melko suuren valuma-alueen säännöstelty järvi, mikä saa sen käyttäytymään jossain määrin luonnontilaisista vesistöistä poiketen.

Myllylampi/Lohnajärvi: mittausaltaan pieni tilavuus ja suurehko virtaama voivat tällä paikalla saada aikaan isoja vaihteluja.

Suurijärvi on pieneen valuma-alueeseensa verrattuna suurikokoinen järvi, jossa pinnankorkeuteen vaikuttavat tekijät näkyvät nopeasti, mutta toisaalta vaimentuvat muihin vesistöihin verrattaessa, koska järvi itse muodostaa suuren osan koko valuma-alueesta.

Ylä- Enonvesi on kalanviljelyn tarpeisiin säännöstelty, vesistöalueensa alin allas.

Kermajärvi on Kallaveden vesien itäisen haaran ja  säännöstellyn Juojärven reitin vedet vastaanottava suuri allas Saimaan yläpuolella.

Haukivesi on Savonlinnan salmien padotuksen vuoksi useimmissa tilanteissa hieman alapuolisia  Saimaan osia ylempänä oleva Saimaan allas.

Saimaa

Saimaan tämän hetken vedenkorkeuden vertailu havaittuihin ääri- ja keskiarvoihin sekä viimevuotiseen vastaavan ajan korkeuteen nähdään  seuraavassa kuvassa.

Saimaa on siis alhaalla ja jää vielä kesälläkin  keskimääräisten säiden vallitessa tasolle, joka on noin  0,5 m ajankohdan  keskiarvon alapuolella ja n. 30 cm viimevuotisen vastaavan ajankohdan alapuolelle. Tämä tarkoittaa nykyisten, luonnonmukaista pienempien poikkeusjuoksutusten jatkamista kesällä.

Pohjavedet

Etelä-Savon ympäristökeskuksen alueella on jo kauan havaittu pohjavesien korkeuksia päivittäin Puumalan Pistohiekan, Pieksämäen Naakkiman, Pertunmaan Kolunojan ja Heinäveden Särkelän havaintoasemilla. Puumalan ja Pieksämäen asemien pohjavesien muodostumisalueet ovat laajoja sora-hiekkamaiden pohjavesialtaita, jolloin ne reagoivat varsin hitaasti sadannan ja sulannan muutoksiin, eikä niiden perusteella voida päätellä pienten pohjavesialueiden eli käytännössä kaivojen vedenpintojen korkeustilannetta.

Pistohiekan pohjaveden korkeus on nyt 27 cm ajankohdan keskikorkeuden ala puolella ja Naakkima 25 cm keskiarvon alapuolella.

Pertunmaa on laajahko useimpien yksittäiskaivojen muodostumisalueisiin verrattuna, kuitenkin se on selvästi edellisiä pienempi ja sijaitsee moreenimaalla kuten useimmat talousvesikaivot Etelä-Savossa ja koko Suomessakin. Heinävesi on Pertunmaatakin pienempi valuma-alueeltaan. Pertunmaalla pohjavedenpinta on 40 cm ajankohdan keskiarvon alapuolella ja 26 cm viimevuotisen korkeuden alapuolella. Heinävesi oli joulukuun alussa  75 cm keskiarvon alapuolella.

Kaivohavainnot

Viime vuoden loppupuolella käynnistettiin edellisten lisäksi kolmen aktiivikäytöstä vesijohtoon liittymisen takia poistetun moreenimaakaivon vedenkorkeuden havainnointi, jotta  kaivojen vesitilanteesta saataisiin entistä parempi kuva. Rantasalmen Kokkilan kaivo sijaitsee moreenimäen rinteellä, syvyydeltään 6 m. Pieksämäen mlk:n Pakolan kaivo on moreenimäen päällä, tyypillisellä päärakennuksen paikalla, syvyydeltään 7 m. Ristiinan Löydön kaivo on pienen moreenikumpareen rinteellä, syvyydeltään 3,4 m ja muodostumisalueeltaan selvästi pienin.

Vedenpinta kaivossa on 80 cm alempana kuin viime vuonna vastaavana
aikana

.Vedenpinta kaivossa on 153 cm alempana kuin viime vuonna vastaavana
aikana.

Vedenpinta kaivossa on 206 cm alempana kuin vastaavana aikana vuosi
sitten.

Syvemmissä ja muodostumisalueiltaan laajemmissa kaivoissa vedenpinnan lasku siis jatkuu, mutta Löydössä saavutettiin alin kynnyskorkeus jo lokakuussa ja marraskuun suojajakso käänsi vedenpinnan nousuun. Tällä olisi kaivon mahdollisen käytön kannalta lähinnä teoreettinen merkitys, vettä oli vähimmillään 17 cm ja nytkin vain  56 cm.

Pohjavedet laskevat yleensä talven aikana ja lopullinen pelastus kuivuuden seurauksista koittaa vasta lumen sulamisvesien suotautuessa pohjavesiin. Pitkäaikainen suojajakso talvella hidastaa laskua tai yksittäisen kaivon tapauksessa jopa nostaa hieman vedenpintaa, mutta vain hyvin harvoissa tapauksissa varsinaisen talvikauden sää voi oleellisesti vaikuttaa pohjaveden käytettävyyteen.