SY748 Hiljaiset alueet Vantaalla

Maarit Wiik, Mirka Vihavainen, Taina Klinga, Timo Karjalainen

Suomen ympäristö 748, Alueiden käyttö, s. 76. ISBN 951-731-292-X (PDF). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa (ISBN 951-731-291-1).

• Sähköinen versio,  SY 748 Hiljaiset alueet Vantaalla, sivut 1-31.pdf (792 Kb)
• Sähköinen versio,  SY 748 Hiljaiset alueet Vantaalla, sivut 32-41.pdf (919 Kb)
• Sähköinen versio,  SY 748 Hiljaiset alueet Vantaalla, sivut 42-47.pdf (641 Kb)
• Sähköinen versio,  SY 748 Hiljaiset alueet Vantaalla, sivut 48-54.pdf (801 Kb)
• Sähköinen versio,   SY 748 Hiljaiset alueet Vantaalla, sivut 55-63.pdf (995 Kb)
• Sähköinen versio, SY 748 Hiljaiset alueet Vantaalla, sivut 64-76.pdf (802 Kb)

Tiivistelmä

Suomessa hiljaisten alueiden kartoittamiseen liittyneet selvitykset ovat pääsääntöisesti keskittyneet luonnon hiljaisten alueiden kartoittamiseen ja määrittelyyn, jolloin varsinainen kaupunkimainen asutus tai tiiviimmät taajamakeskittymät ovat jääneet ilman hiljaisuuden arviointia. Tämän Vantaan yleiskaavan laadintaan liittyvän hiljaisia alueita käsittelevän selvityksen tavoitteena on toimia lähtökohtana kansallisen tason hiljaisten kaupunkialueiden kartoittamiselle.

Vantaan äänimaailmaa kuormittavat muun muassa useat vilkasliikenteiset tiet ja kadut, rautatieliikenteen päärata Martinlaakson paikallisrata, useat teollisuusalueet, Lavangon moottoriurheilukeskus sekä erityisesti kansainvälisen lentokentän tuoma lentoliikenne. Tästä johtuen varsinaisia luonnonrauha-alueita, johon ihmisen toiminnasta aiheutuva melu ei kuuluisi, ei Vantaalla ole. Tutkimuksessa voitiin kuitenkin osoittaa muuta ympäristöä hiljaisempia äänimaisemaltaan miellyttäviä luontoalueita, virkistys- ja ulkoilualueita, asuinalueita sekä suhteellisen hiljaisia katutiloja, reittejä ja torialueita.

Vantaan kaikkein hiljaisimmat alueet Vestra, Reuna, Sotunki ja Sipoonkorpi ovat laajoja luontoalueita, jotka toimivat Vantaan ja osittain koko pääkaupunkiseudun virkistysalueina. Jokapäiväisen virkistäytymisen kannalta nousivat tutkimuksessa kuitenkin erityisen tärkeiksi asutukseen läheisesti liittyvät virkistys- ja ulkoilualueet, puistot, järvien ja jokirantojen ympäristöt, kulttuurihistorialliset ympäristöt sekä hautausmaat ja kirkkojen pihapirit.

Työ osoitti selvästi, että kaupunkimaisten hiljaisten alueiden kartoittamisessa tarvitaan usean arviointimenetelmän yhdistämistä. Tarvitaan melulaskentoja, aluetta tuntevien henkilöiden tietämystä ja melumittauksia. Hiljaisten alueiden kartoittamisessa kokemuksilla on tärkeä merkitys, mutta kokemuksellinen tieto ei pelkästään riitä tuottamaan suunnittelun pohjaksi riittävän täsmällistä tietoa melusta eikä myöskään hiljaisista alueista. Kun melun kokemiseen yhdistetään melulaskennat ja niitä tarkentavat mittaukset saadaan tietoa sekä todellisista että käytetyimmistä hiljaisista alueista.