Otsonikerroksen suojelu

Otsonikerrosta suojelevat kansainväliset sopimukset

Otsonikerrosta on pyritty suojelemaan kahdella kansainvälisellä sopimuksella. Wienin sopimus raamittaa otsonikerroksen tilan seuraamiseen liittyvää tieteellistä ja teknistä yhteistyötä, ja Montrealin pöytäkirja rajoittaa otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistusta, kulutusta ja kauppaa. 

Montrealin pöytäkirja allekirjoitettiin 16. syyskuuta 1987. Pöytäkirjan ansiosta on onnistuttu vähentämään otsonikerrosta heikentävien kaasujen päästöjä 98% vuoteen 2010 mennessä, minkä vuoksi kloorin ja bromin pitoisuudet yläilmakehässä ovat alkaneet vähitellen laskea. 

Pitoisuuksien laskun seurauksena on saatu viitteitä siitä, että otsonikerros olisi toipumassa Etelänapamantereen yllä. Sen sijaan Pohjoisilla alueilla keväinen otsoniohenema on hiljattain syventynyt. Tähän syynä ei ole kasvaneet pitoisuudet vaan todennäköisesti kasvihuoneilmiön aiheuttama yläilmakehän kylmeneminen, mikä synnyttää aiempaa suotuisammat olosuhteet otsonin pilkkoutumiselle.

Euroopan yhteisön alueella Montrealin pöytäkirjan vaatimukset on toimeenpantu EY:n Parlamentin ja Neuvoston asetuksella (1005/2009), joka sisältää osin pöytäkirjan vaatimuksia tiukempaa säätelyä otsonikerrosta heikentäville aineille. Kansallisilla säädöksillä on saatettu voimaan näitä aineita käsittelevien henkilöjen vähimmäispätevyysvaatimukset ja annettu tarkempia määräyksiä esimerkiksi jätehuoltoon liittyen. 

Otsonikerrosta heikentävät ja korvaavat aineet

Otsonikerrosta heikentäville aineille on olemassa korvaavia aineita tai menetelmiä lähes kaikissa käyttökohteissa. Suomessa otsonikerrosta heikentäviä aineita saa käyttää enää tietyissä laboratorioanalyyseissä, astmainhalaattoreissa ja HCFC-kylmälaitteiden huollossa. Vuoden 2010 alusta lähtien HCFC-kylmäaineita (esim. R-22) on saanut huoltaa vain kierrätetyillä tai regeneroiduilla kylmäaineilla. Uusia neitseellisiä aineita ei saa tuoda maahan eikä käyttää huollossa. 

HCFC-aineita on olemassa olevissa laitteissa, mutta vuoden 2014 jälkeen niiden huoltoon ei saa käyttää edes regeneroituja tai kierrätettjyä HCFC-aineita. 

Ongelmaksi jää tämän jälkeen Suomen osalta enää rakenteisiin (eristevaahtomuovit), jätteisiin ja laitteisiin varastoituneet otsonikerrosta tuhoavat aineet (eli nk. ODS-banksit). 

Otsonikerroksen tulevaisuus

Tuloksekkaan kansainvälisen yhteistyön ansiosta otsonikerrosta heikentävien aineiden käytöstä on teollisuusmaissa jo pääosin luovuttu. Aineiden pitkän eliniän vuoksi otsonikerroksen on kuitenkin ennustettu elpyvän entiselleen keskileveysasteilla vasta vuoden 2050 tienoilla ja napa-alueilla myöhemmin, mahdollisesti vasta vuoden 2080 vaiheilla, mikäli Montrealin pöytäkirjan velvoitteita noudatetaan.

Suurimpia uhkia otsonikerrokselle maailmanlaajuisesti ovat:

1. Kasvihuoneilmiön voimistuminen ja sen vaikutukset otsonikerrokselle (MP 2010)

2. Päästöt ilmakehään varastoista (ODS-bankseista),(MLF 2010)

3. Typpioksiduuli-päästöjen kasvu (Ravishankara, Science 2009)

Valvontaviranomaiset

Suomessa otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevia rajoituksia valvovat ympäristönsuojelulain, jätelain ja kemikaalilain mukaiset valvontaviranomaiset. Suomen ympäristökeskus (SYKE) toimii otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2009 mukaisena toimivaltaisena viranomaisena.