Kaivoveden ongelmia

Hyvinkin rakennetusta kaivosta voi joskus loppua vesi. Usein se johtuu siitä, että vettä käytetään enemmän kuin pohjavettä muodostuu. Veden vähäisyys saattaa johtua myös pohjaveden pinnan alenemisesta loppukesällä ja kevättalvella. Kesällä sataa usein vähemmän kuin muina vuodenaikoina ja veden haihtuminen on suurempaa. Talvella vesi taas ei imeydy maaperään, koska sade tulee usein lumena ja maa on roudassa.

Kaivoveden määrä voi vähentyä myös kaivon suodatinkerrosten tukkeuduttua. Jos veden vähyys on jatkuva ongelma, täytyy selvittää, mistä ongelma johtuu. Joskus kaivon syventäminen tai suodatinkerrosten uusiminen auttaa. Huonosti vettä tuottavan kaivon vettä voidaan tietyin menetelmin "varastoida". Jos edellä olevat keinot eivät auta, pitää kaivo rakentaa uuteen paikkaan tai liittyä yhteiseen vesijohtoverkostoon.

Pintavedet likaavat kaivovettä

Usein kaivoveden likaantuminen johtuu kaivon huonosta kunnosta. Pintavedet voivat päästä helposti suoraan kaivoon, jolloin veteen joutuu pieneliöitä, eloperäistä ainesta, hienojakoista maa-ainesta ja typpiyhdisteitä kuten nitraattia ja nitriittiä. Kaivon lähellä voi olla myös pohjavettä likaavia toimintoja, kuten teiden suolaus, peltojen ja puutarhan lannoitus tai pysyviä riskitekijöitä, kuten jätevesisäiliöt, öljysäiliöt ja karjasuojat. 

Veden laatu vaihtelee

Kaivovesien laatu vaihtelee maa- ja kallioperäolosuhteista johtuen sekä paikallisesti että alueellisesti eri puolilla Suomea. Pohjavesi on kaivosta otettaessa yleensä kirkasta ja vaikuttaa käyttökelpoiselta. Kaivovesissä voi esiintyä kuitenkin luonnollisia kallio- ja maaperästä johtuvia veden laatuhaittoja tai pohjavesi voi olla likaantunut.

Yleisimpiä luonnollisia laatuhaittoja ovat veden happamuus, rauta, mangaani, arseeni, fluoridi ja radon. Kaivoveden korkea kloridipitoisuus eli veden suolaisuus voi olla peräisin läheisen tien suolaamisesta, mutta rannikkoalueilla esiintyy luonnostaankin korkeita kloridipitoisuuksia. Arseenia ja radonia esiintyy pääasiassa kallioporakaivoissa. Niitä ei voi tunnistaa hajun tai maun perusteella.

Liiallisena esiintyvät rauta ja mangaani aiheuttavat makuhaittoja. Lisäksi ne tahraavat pyykin. Alhaisen pH-arvon omaava eli liian hapan vesi ei ole haitaksi terveydelle, mutta se syövyttää metalliputkista kuparia ja rautaa. Seurauksena on vihreitä ja ruskeita raitoja kylpyhuoneen kalusteissa. Happamuuden lisäksi veden alhainen kovuus ja korkea kloridipitoisuus aiheuttavat putkistojen syöpymistä.

Arseenia, fluoridia, rautaa, mangaania, nitraattia ja radonia voidaan poistaa kohtuullisin kustannuksin. Usean haittatekijän samanaikaiseen poistamiseen tarvitaan monimutkaisempaa käsittelyä, jolloin käsittelykustannukset kasvavat. Liiallista happamuutta voidaan vähentää joko laittamalla kaivoon kalkkikiveä sisältävä saavi, laittamalla kaivon pohjalle kerros kalkkikiveä tai hankkimalla veden happamuutta poistava suodatin. Aktivoituun alumiinioksidiin tai käänteisosmoosisuodatukseen perustuvia vedenkäsittelylaitteita voi käyttää fluoridin ja arseenin poistoon. Nitraattia voidaan poistaa käänteisosmoosisuodatuksella.