Suomen lajisto uhanalaistuu
tiedottaja Riku Lumiaro
Suomen ympäristökeskus
Ympäristö-lehti 8/2010 |
Suomen neljännen uhanalaisarvioinnin tulokset on julkistettu. Uhanalaisia lajeja on nyt 2 247. Suojelu on vaikuttanut myönteisesti joihinkin eliöryhmiin, mutta uhanalaistuminen jatkuu. Esimerkiksi riistalajeistamme on jo puolet punaisella listalla.
Suomessa on 2 247 uhanalaista lajia. Tämä on 10,5 prosenttia arvioiduista 21 398 lajista. Suojelu on vaikuttanut moniin eliöryhmiin, ja usean lajin kohdalla kehitys on ollut myönteistä. Eliöryhmät eivät kuitenkaan ole yhteismitallisia: metsien kovakuoriaisten tilanne on parantunut, mutta sammalissa ja jäkälissä ei ole havaittu kuin kielteisiä muutoksia. Hyvistä tavoitteista ja toimenpiteistä huolimatta Suomen nykyinen lajisto vähitellen uhanalaistuu samalla, kun tänne kotiutuu yhä enemmän eteläisiä ja vierasperäisiä lajeja.
Kansainvälisesti vertailukelpoinen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteeristö oli nyt käytössä toista kertaa. Uhanalaisuudesta puhuttaessa luokkia on kolme: äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen ja vaarantunut. Niiden lisäksi ns. punaisen listan muodostavat hävinneet, silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut lajit.
Edelliseen vuonna 2000 tehtyyn arviointiin verrattuna uhanalaisten lajien määrä on kasvanut 742 lajilla. Prosentuaalisesti uhanalaisia lajeja ei kuitenkaan ole juuri aiempaa enempää.
Uudessa arvioinnissa on mukana tuhansia uusia lajeja. Myös tietomäärän kasvu sekä muutokset kriteereissä, tulkinnassa ja taksonomiassa vaikeuttavat vertailua aikaisempiin arvioihin.
Esimerkiksi tulkintamuutoksista sopii maasuurpetojen tilanne. Niiden ei enää katsota saavan entiseen malliin kannan täydennystä Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Siksi ahman, ilveksen ja karhun uhanalaisuusluokka huononi, vaikka niiden yksilömäärät ovat kasvaneet. Maailman kattavin arviointi
Suomen lajiston uhanalaisuusarviointia voi pitää maailman kattavimpana. Maamme lajistosta pystyttiin arvioimaan peräti 45 prosenttia. Lähes samaan tasoon pystyy myös Ruotsi, mutta maailman tunnetuista 1 740 000 lajista vain kolmen prosentin tila on voitu arvioida.
Ympäristöministeriön toimeksiannosta uhanalaisuusarviointia oli tekemässä 13 eliötyöryhmää, joissa työskenteli 160 maamme parasta lajistoasiantuntijaa. Kalojen uhanalaisuusarviointi tilattiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta ja nisäkkäiden arvioinnin teki Suomen Nisäkästieteellinen Seura. Suomen lajisto uhanalaistuu
Niistä lajeista, jotka olivat mukana sekä vuoden 2000 että vuoden 2010 arvioinneissa, 186 lajin tilanne on parantunut ja 356 lajin heikentynyt. Uhanalaistuminen on hieman hidastunut metsissä ja kulttuuriympäristöissä. Sen sijaan soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla se on huomattavasti kiihtynyt.
Erilaisten suojeluohjelmien, kuten Metso-ohjelman, ja luonnonsuojelualueiden perustamisen johdosta monen lajin elinolosuhteet ovat parantuneet. Lisäksi järjestöt, kuten Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja WWF, ovat tehneet arvokasta työtä. Ilman niitä esimerkiksi metsiensuojelu ei olisi liikahtanut eteenpäin 1990-luvulla. Suojelulla on merkitystä
Suojelu on vaikuttanut myönteisesti monissa eliöryhmissä. Harmaahyljekannan tila on selvästi parantunut, ja hallinaaraiden lisääntymisterveys on nykyisin normaali. Harmaahylje luokiteltiinkin nyt elinvoimaiseksi lajiksi. Linnuista uhanalaisten luettelosta poistettiin kuusi lajia, valkoselkätikan luokka muuttui äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi ja muuttohaukka kuuluu nyt vaarantuneisiin lajeihin.
Kovakuoriaisten tilanne on hieman parantunut: uhanalaisia lajeja on 14 vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Eräät lahopuulla elävät lajit, kuten haavanjalosoukko ja haapajäärä, ovat hyötyneet säästöpuiden jättämisestä. Putkilokasveista esimerkiksi tikankontin tilanne on kohentunut EU-rahoituksella tehtyjen kartoitusten ja metsätoimijoiden parantuneen yhteistyön myötä.
 |
|
Kämmekkäkasveihin eli orkideoihin kuuluvalla tikankontilla menee jo paremmin. EU-rahoituksella tehtyjen kartoitusten avulla esiintymiä on löytynyt aiempaa luultua enemmän etenkin Pohjois-Suomesta, ja ympäristö- ja metsätoimijoiden parantuneen yhteistyön avulla esiintymiä on saatu hyvin myös turvattua. Kuva Aarno Torvinen.
|
Metsissä ja perinneympäristöissä eniten uhanalaisia
Enemmistö Suomen uhanalaisista lajeista elää metsissä sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa ympäristöissä.
Yhteensä 693 lajin ensisijaisena uhanalaisuuden syynä ovat metsäelinympäristöjen muutokset. Merkittävimpiä niistä ovat lahopuun väheneminen ja metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kuten avohakkuut ja maaperän mekaaninen muokkaus. Myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Niistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet hakkuuaukkojen säästöpuista, haavoista.
Jäkälistä uhanalaisten lajien osuus on edelliseen arviointiin verrattuna kaksinkertaistunut, eikä yhdenkään uhanalaisen jäkälälajin kanta ole merkittävästi elpynyt. Jäkälien suojelua tulisikin tehostaa huomattavasti etenkin Etelä-Suomen vanhoissa metsissä ja kalkkikallioilla.
Niittyjä, ketoja, rantoja, harjunrinteitä ja muita avoimia elinympäristöjä heikentää niiden kasvaminen umpeen. Se on 578 lajin ensisijainen uhanalaisuuden syy. Perinneympäristöjen lajeista 70 lajin tilanne on parantunut. Pääosa niistä on yleislevinneisyydeltään eteläisiä kovakuoriaisia, perhosia ja luteita, jotka lämpimämpien kesien ansiosta ovat kyenneet laajentamaan elinaluettaan pohjoisemmaksi.
 |
|
Kangasajuruoho on kasvistomme tärkeimpiä lajeja. Se tarkoittaa, että jopa kymmenet hyönteiset ovat siitä riippuvaisia toukkien tai aikuisten ravintokasvina. Kangasajuruoho uhkaa hävitä harjujen paahderinteiltä metsien umpeutumisen vuoksi. Kuva Anja Holmsten.
|
Soiden, kallioiden ja rantojen lajit taantuvat
Suot ovat 104 uhanalaisen lajin elinympäristö, ja suolajeista seitsemän on jo hävinnyt maastamme. Ojitus ja turpeenotto ovat ylivoimaisesti merkittävimmät suolajiston uhanalaisuuden syyt ja myös uhkatekijät. Esimerkiksi Pohjois-Savossa useita suopunakämmekän esiintymiä on tuhoutunut turpeennoston vuoksi, ja sen luokka nousi vaarantuneeksi.
Uhanalaisia kalliolajeja on 227, mikä on Suomen kallioalaan nähden paljon. Peräti kolme neljäsosaa uhanalaisista on kalkkikallioiden lajeja. Valtaosa Etelä-Suomen kalkkikiviesiintymistä on nykyään louhoksina. Lisäksi rakentaminen uhkaa monia kalliolajeja.
Rannoilla 14 lajin tilan katsotaan parantuneen, mutta peräti 60 lajin heikentyneen. Esimerkiksi matalakasvuisten niitty- ja luhtarantojen lajit kärsivät elinympäristöjen umpeenkasvusta. Myös vesirakentaminen uhkaa monia rantojen lajeja.
Suurin osa uhanalaisista ja punaisen listan lajeista elää Etelä-Suomen hemi-boreaalisella metsävyöhykkeellä, joilla ihmisen toiminta on ollut kaikkein voimaperäisintä. Uhanalaisia metsälajeja onkin eniten siellä, missä on kaikkein vähiten suojelualueita ja vanhoja metsiä. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 2,3 prosenttia, kun Pohjois-Suomen metsistä on suojeltu 15,8 prosenttia. Lisäksi suojelualueet ovat eteläisemmässä Suomessa enimmäkseen pieniä ja usein toisistaan eristäytyneitä, mikä osaltaan vaikuttaa lajiston köyhtymiseen myös suojelluilla alueilla.
 |
|
Rantakäärmeen taantuminen on hidastunut, ja lajin kanta näyttäisi hitaasti palautuvan rannikolla. Kuva Teemu Rintala.
|
Joka toinen riistanisäkäs on punaisella listalla
Yksi arvioinnin huolestuttavimmista piirteistä on riistalajien uhanalaiskehitys. Peräti 49 prosenttia maamme riistalajeista on punaisella listalla, ja suurin osa niistä on metsästyksen kohteina.
Suomen metsäpeurakantojen romahtamisen yhteydessä on paljon keskusteltu suurpetojen vaikutuksesta, ja suurpetojen metsästyslupia on myönnetty metsäpeuran suojelemiseksi. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että metsäpeurakanta on vähentynyt myös Suomenselällä, missä suurpetoja ei juuri ole, mutta metsäpeuraa metsästetään edelleen. Tosin metsästyslupien määrää on selvästi pienennetty viime aikoina.
Hillerin sekä joidenkin taantuneiden vesilintujen, kuten jouhisorsan ja heinätavin, rauhoittamista tulisi vakavasti harkita. Lähitulevaisuudessa ei ole odotettavissa niiden kantojen elpymistä. Pikemminkin vesilintujen metsästys meillä ja lintujen muuttoreiteillä lisää entisestään lajien ahdinkoa.
Vaikka metsästys on vain harvoin ollut merkittävä tekijä uhanalaistumisessa, ei uhanalaisten ja taantuvien lajien hyödyntämistä voi pitää ekologisesti kestävänä. Näyttää siltä, että kestävän verotuksen periaate on jäämässä joidenkin riistaeläinten kohdalla kuolleeksi kirjaimeksi. Viime vuosina monen punaisella listalla olevan riistaeläimen lupakiintiö on ollut jopa kaksinkertainen verrattuna Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioon kestävästä verotuksesta. Ilmastonmuutos lisää uhkia
Ilmastonmuutoksen merkityksen arviointi lajien uhanalaistumiskehityksessä on vaikeaa. Siitä on olemassa vielä vähän tutkittua tietoa. Toistaiseksi ilmastonmuutos on ainoastaan kolmen lajin, vuorihempon, alppiruusukempin ja kääpiöhopeatäplän, uhanalaisuuden ensisijainen syy.
Ilmastonmuutos on yhtenä uhanalaisuuden syynä 32 lajilla, joista suurin osa on pohjoisia sammalia. Uhkatekijänä se on huomattavasti merkittävämpi kuin uhanalaisuuden syynä. Ilmastonmuutosta pidetään uhkatekijänä 209 uhanalaiselle ja 191 silmälle pidettävälle lajille.
Ilmastonmuutos voi aiheuttaa nopeita ja ennakoimattomia muutoksia. Ennustetun keskilämpötilan nousun seurauksena uusien lajien on helpompi kotiutua maahamme. Varsinkin ihmisen mukana kulkeutuvat vieraslajit voivat olla alkuperäiselle luonnolle vahingollisia. Siitä on runsaasti esimerkkejä eri puolilta maailmaa.
Nopeita muutoksia lajien elinolosuhteissa voivat aiheuttaa myös turpeen energiakäytöstä ja energiapuun korjaamisesta esitetyt suunnitelmat. Mikäli suunnitelma nostaa energiapuun käyttö 17 miljoonaan kuutioon toteutuu, voi sillä olla jopa dramaattisia vaikutuksia metsäluonnon uhanalaisuuskehitykseen.
Sivun alkuun
|