Pertti Rassin 37 vuotta ympäristöhallinnon palveluksessa: Suojeluohjelmia, varpusia ja kovakuoriaisia

Pertti Rassi on aktiivinen kovakuoriaisharrastaja. Hän on kerännyt Suomen 3 700 kovakuoriaislajista kaikkiaan 3 000 lajia. Kiinnostus sai alkunsa vuonna 1983, kun Rassi organisoi maamme ensimmäisen uhanalaisarvioinnin ja osallistui neljää lukuun ottamatta kaikkiin 200 arviointikokoukseen. Rassille muodostui maamme lajistosta ja sen tilasta syvällinen kuva, joka on vuosien varrella täydentynyt ja monipuolistunut.

Pertti Rassi on pyydystänyt takapihaltaan Tapiolan Tontunmäeltä kaikkiaan 450 000 kovakuoriaista. Niistä hän on määrittänyt 875 eri lajia, joista viisi oli Suomelle ja yksi peräti Euroopalle uusi laji. On suorastaan ihme, että pieneltä rivitalopihalta asutuksen keskeltä voi löytyä niin monta kovakuoriaislajia. Rassin tavoitteena on saada kasaan täydet tuhat lajia, ja huhtikuussa alkavilla eläkepäivillä on aikaa pyydysten kokemiseen.

Rassi pitää itseään onnekkaana, sillä maaliskuusta 1974 lähtien hän on saanut työskennellä äärimmäisen mielenkiintoisten asioiden parissa. Työ alkoi linnustoselvityksillä maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistossa. Tuolloin kaikesta sai tapella ja suojelu oli monelle kirosana. Tilanne parantui, kun ympäristöministeriö perustettiin vuonna 1983. Ympäristöasiat saivat yhteiskunnassamme uuden painoarvon.

Mies on ehtinyt moneen mukaan: on tehty lintuvesien suojeluohjelmaa, suojelualueverkostoa, metsiensuojeluohjelmaa ja uhanalaiskartoituksia. Ja aina toinen rakas harrastus, varpusten tutkiminen, on jäänyt luonnonsuojelutyön jalkoihin.

Rassin piti tehdä väitöskirja varpusista. Vuosina 1960–2000 hän ylläpiti värirengastettua varpuspopulaatiota, kunnes varpuset hävisivät. Populaation vuosikuolleisuus kasvoi 40:stä peräti 80 prosenttiin. Tarkempi kuolinsyy jäi dokumentoimatta, sillä rahaa tutkimukseen ei löytynyt. Pertti Rassi arvelee, että nykyään yleisen varpusten häviämisen syynä on vielä tunnistamaton tartuntatauti, sillä varpuskanta on taantunut myös omakotialueilla, joiden ympäristö ei juuri ole muuttunut.

Uhanalaistuminen jatkuu

Pertti Rassi on aitiopaikalta seurannut lajistomme kehitystä lähes neljä vuosikymmentä, eikä hän usko tulevaisuuden tuovan suurta muutosta suuntaan tai toiseen.

– Uhanalaistuminen on jossain määrin hidastunut, mutta ei merkittävästi.

Rassia huolestuttaa etenkin se, että valtionhallinnon jatkuva alasajo on ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden suojelulle asetettujen tavoitteiden kanssa. Hänen mielestään on kevytmielistä sitoutua pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2020 mennessä, kun samaan aikaan alan toimijoiden, kuten Metsähallituksen ja SYKEn, voimavaroja vähennetään.

Ilmastonmuutos voi tuoda lajistomme laajoja ja ennakoimattomia muutoksia.

– Poronhoidon ylilaidunnus ja ilmastonmuutos on tunturipaljakoiden lajistolle tappava yhdistelmä, Rassi toteaa.

Jos lämpötila nousee ennustetun kaltaisesti, arktinen lajisto pyyhkiytyy maastamme. Maamme lajisto monipuolistuu, kun tänne kotiutuu eteläisiä lajeja, mutta tavallaan kapenee, kun juuri Suomelle ominaista lajistoa häviää. Esimerkkinä Rassi mainitsee halavasepäkän, jonka hän löysi Vantaan Mätäojan laaksosta ja joka todennäköisesti on Suomelle endeeminen laji.

Toiveena lisäresurssit

Jos Pertti Rassi saisi toivoa, hän toivoisi lisää resursseja tietojärjestelmien kehittämiseksi ja lajiharrastuksen ylläpitämiseksi. Viime vuosina ilmestyneet laadukkaat määritysoppaat sudenkorennoista, kukkakärpäsistä ja luteista ovat mahdollistaneet lajiryhmiin perehtymisen. Ilman suurta vapaaehtoisten lajiasiantuntijoiden joukkoa ei näin kattavaa uhanalaisarviointia voisi tehdä. Ongelmaksi on nousemassa tiedon määrän jatkuva kasvu: esimerkiksi miljoona perhoshavaintoa ja 600 000 kovakuoriaishavaintoa eivät ole hallittavissa ilman toimivaa tietokantaa.

Sivun alkuun