Virtavesien kunnostus

Virtavesien kunnostus on aktiivista ja kertaluonteista vesirakentamista, jolla pyritään hankealueen tilan ja käyttökelpoisuuden parantamiseen suoraan vesialueeseen kohdistuvilla toimenpiteillä.

Hankeominaisuuksiltaan virtavesikunnostukset ovat moni-ilmeisiä, runsaasti erityisosaamista vaativia, usein yleishyödyllisiä sekä perustavoitteiltaan ekologisia, esteettisiä ja virkistyksellisiä. Kunnostushankkeet ovat myös tärkeä keino pyrittäessä Euroopan Unionin vesipuitedirektiivin edellyttämään vesistöjen hyvään ekologiseen tilaan.

Kunnostushankkeet voidaan tyypitellä esimerkiksi kunnostustavoitteen, hanketyypin, kunnostusasteen ja käytetyn kunnostustoimenpiteen mukaan. Suomalaiset virtavesikunnostukset jaetaan kunnostusperusteen mukaan pienvesien harrastekunnostuksiin, velvoitekunnostuksiin, tilauskunnostuksiin sekä muihin kunnostuksiin.

Lähes 150 koskea ja muuta virtavettä kunnostettu

Ensimmäiset keskisuomalaiset virtavesikunnostukset olivat uittosääntöjen kumoamisiin liittyviä velvoitekunnostuksia 1970-luvun alussa. Näissä hankkeissa kumottiin vanhat uittosäännöt ja poistettiin joitakin uittorakenteita (uittoruuhia, -seinämiä, -patoja). Sen sijaan uomarakenteisiin ei puututtu. 

Myöhemmin uittosääntöjen kumoamishankkeet on yhdistetty tilauskunnostuksiin (aiemmin toimeksiantohankkeisiin) aina kun mahdollista. Uusien ennakkopäätösten myötä myös perkauskivet ja lisääntymissorat on katsottu rakenteiksi, joiden käsittelyä voidaan sisällyttää uittokunnostuksiin. Tällä hetkellä Keski-Suomessa on jäljellä kumoamattomia irtouittosääntöjä enää Saarijärven reitillä.

Nykymuotoiset virtavesikunnostukset aloitettiin Keski-Suomessa 1980-luvun alussa. Kunnostusten pohjana oli maakunnan laajuinen virtavesi-inventointi. Useimmissa tilauskunnostushankkeissa TE-keskus on toiminut tilaajana, valvojana ja osarahoittajana, kun taas ympäristökeskus suunnittelijana ja toteuttajana.

Kahdenkymmenen vuoden kunnostusponnistuksen tuloksena maakunnassa on kunnostettu lähes 150 koskea ja virtavettä, rakennettu 10 kalatietä ja käytetty runsaat 2,2 miljoonaa euroa (5 000 - 200 000 / hanke). Edellisestä summasta noin 65 % on kalatalousrahaa.

Suurten ja keskisuurten virtavesikunnostusten määrän vähentyessä virtavesikunnostuksissa ollaan suuntautumassa enenevästi pienten jokien ja purojen talkoonomaisiin kunnostuksiin. Tämän kunnostusmuodon menettelytavat ovat vielä kehittelyn alla. Yksi malli voisi olla sellainen, jossa viranomainen ohjaa, valvoo ja osarahoittaa, mutta hyödynsaajat suunnittelevat ja toteuttavat hankkeen.